Katso lisäkuvat

Kuumakengitystä maaseutuopiston Perhon yksikössä

Kuumia kenkiä ja savuavia kavioita

Hevonen nostaa korvansa pystyyn ja nuuskii yllättyneenä paksua savupilveä. Hehkuva kenkä painaa sen kaviota hetken, nuori kengittäjä taputtelee sitä ja kehuu maltillisesti ranskaksi. Perhon yksikön ratsut saavat kavioihinsa kengät jälleen kerran.

Maneesin tallilla tapahtuu paljon ja kerralla. Kuuluu ankaraa naputusta, alasimen pauketta, vaimeita vislauksia hevosille, ranskaa, suomea, englantia ja kaiken yllä leijuu kavioiden savu. Kengittäminen on saavuttanut kansainvälisen ulottuvuuden erittäin konkreettisella tavalla. Ranskalaisten kengitysopiskelijoiden varovasti esittämään toiveeseen saada näyttää heille tavallista kuumakengitystä on vastattu myönteisesti.

Ranskalaiset nuoret kengittäjät etenevät tottuneesti. Erityisen huolellisesti he kuuntelevat Ari Anttilan ohjeet kavioiden asentojen suhteen. Sen jälkeen tapahtuu ja nopeasti! Hevosen käsittely on määrätietoisen rauhallista, otteet rohkean varmoja ja työtahti on hektinen. Vuolemisen jälkeen he mallailevat kenkää kaviolla, takovat rautaa oikeaan muotoon alasimella, jäädyttävät ja mallaavat taas kavioon. Kun kenkä on heidän mielestään oikein, he pyytävät Arin katsomaan ja kommentoimaan. Tarvittavat korjaukset tehdään nurkumatta ja hyvin vuoltuun kavioon sopiva kenkä syntyy ripeästi.

Sitten seuraa kiinnostava vaihe. Kenkä kuumennetaan punertavaksi ja painetaan vuoltuun kavioon. Paksu savupilvi nousee kaviosta, hevonen haistelee käryä ja on selvästi ymmällään. Kenkää painetaan maltillisesti ja pidetään vain pieni hetki kerrallaan kaviolla. Kengän jäähdytyksen jälkeen huomataan, että on saatu aikaan erittäin tarkka sovitus kengän ja kavion välillä. Kuumakengityksellä on puolensa.

Ranskalaiset opiskelijat naulaavat kengät varsin rohkeasti. Naularivi lyödään korkealle ja päätetään eri tavalla kuin meillä on totuttu. Lopputulos on hyvä. Huonossa kengässä ollut hevonen rentoutuu saatuaan uuden kengityksen. Taas mennään kuusi viikkoa ilman suurempia murheita.

Suureksi harmiksemme kaksi päivää menee liian äkkiä. Vieraittemme asenne työhön on erinomainen. He eivät lorvaile, mutta myös joutava hätäily ja törmäily loistaa poissaolollaan. Koska työvaiheet on opetettu ja harjoiteltu kunnolla, ne myös osataan. Kaksi tyttöä ja yksi poika osoittavat nuoresta iästään huolimatta niin hyvää kengitysosaamista, että heille voi arvella hyvää tulevaisuutta valitsemassaan ammatissa.

Teksti: Teemu Keränen
Kuva: Ulla Palo-Kokko