Kyyjärven verkkolehti | elokuu 2011
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Valkoposkihanhien määrän kasvu pysähtyi

2.8.2011 Suomen ympäristökeskus/Irma Mäkelä/Mediamyllärit

Tiedote. Julkaistu: 02.08.2011 klo 09:04 - Suomen ympäristökeskus

Helsingin ja Espoon puistonurmikoilla laiduntavien valkoposkihanhien määrä laski jo toisena vuotena peräkkäin. Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön tutkijat laskivat heinäkuun lopussa Helsingin ja Espoon kerääntymispaikoilta yhteensä 3 216 valkoposkihanhea. Poikasia havaittiin 420 yksilöä. Niiden määrä väheni kolmella prosentilla ja aikuisten lintujen määrä prosentilla viime vuodesta.

Valkoposkihanhien kokonaismäärä pääkaupunkiseudulla oli lähes sama kuin vuonna 2010. Eniten hanhia laskettiin Helsingin Suomenlinnassa (344 yksilöä), Kaivopuistossa (212 yksilöä), Tapiolan Otsolahdessa (179 yksilöä), Lehti- ja Kuusisaaressa (164 yksilöä) ja Korkeasaaressa (162 yksilöä).

Espoon Tapiolan merkitys poikueiden kerääntymisalueena väheni edelleen ja alueella havaittiin vain neljä poikuetta. Se on vain kymmenesosa parhaiden vuosien määrästä. Helsingissä poikuemäärät eivät ole vähentyneet yhtä jyrkästi. Aiempien vuosien tapaan noin puolet sekä aikuisista että poikueista keskittyi Kruunuvuorenselälle ja sen lähiympäristöön. Länsiväylän pohjoispuolella sen sijaan hanhet ovat siirtyneet enenevissä määrin Tapiolasta Seurasaarenselän ja Laajalahden itäosan ranta-alueille. Tällä alueella havaittiin jo neljännes sekä aikuisten että poikueiden kokonaismäärästä. Itä-Helsingissä puolestaan hanhien määrä laski yli neljänneksellä viime vuodesta.

Poikueiden keskikoko, 2,1 poikasta/poikue, pieneni aikaisemmista vuosista. Vuosina 2007–2010 keskikoko on ollut 2,3. Poikasmäärän kasvun pysähtymiseen vaikuttaa laitumien laatu ja kunto. Useilla paikoilla, kuten Suomenlinnassa, on havaittavissa valkoposkihanhille kelpaamattomien ketohanhikkien ja niittyhumaloiden lisääntyminen rantanurmikoilla. Lisäksi useana vuonna kuivuus on heikentänyt poikasten selviytymistä. Toinen perättäinen kylmä talvi on puolestaan heikentänyt pesivien lintujen kuntoa, ja osa linnuista on saattanut jättää pesimättä.

Kasvu jatkuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella

Valkoposkikannan kasvu on ollut pääkaupunkiseudulla nopeaa, vuosina 1996–2003 parimäärät kasvoivat keskimäärin 47 prosenttia vuodessa. Sen jälkeen kannan kasvu on hidastunut ja on ollut keskimäärin 22,5 prosenttia vuodessa. Vuonna 2010 pesivien valkoposkihanhien määrä pääkaupunkiseudulla oli 1 440 paria.

Sen sijaan koko Suomen pesimäkanta on edelleen voimakkaassa kasvussa, peräti 41 prosentin vuosivauhdilla. Vuonna 1995 pesiviä pareja havaittiin 32, vuonna 2003 niitä oli 550, vuonna 2007 jo 1 900 ja vuonna 2010 arvio oli 3 800 paria. Suomessa valkoposkihanhi pesii koko rannikkoalueella itärajalta Perämerelle. Suurimmat keskittymät ovat pääkaupunkiseudulla ja Turussa. Sisämaassa valkoposkihanhet pesivät Lahden Vesijärvellä, Päijänteellä, Etelä-Karjalassa ja Oulujärvellä.

Valkoposkihanhi on sopeutunut erinomaisesti Suomen luontoon ja pääkaupunkiseudulla se hyötyy ihmisestä. Hanhet pesivät saarilla, jossa ne ovat suojassa ketuilta ja supikoirilta. Poikasten kuoriuduttua emot tuovat poikueet nopeasti merenrantaan rajoittuville nurmialueilla. Niillä untuvikkojen joutuminen isojen lokkien ja merikotkan saaliiksi on selvästi vähäisempää kuin saaristossa. Rantanurmikot tarjoavat myös parempaa ravintoa kuin saarten kuivuneet heinikot.

Itämerellä pesivien valkoposkihanhien määrä on vähintään 10 000 paria. Populaatiossa on runsaasti pesimättömiä lintuja, jotka eivät ole vielä sukukypsiä. Tämä nostaa kokonaismäärän vähintään 30 000 yksilöön. Valkoposkihanhi on menestynyt Itämeren alueella sopivan elinympäristön ja vähäisen poikasiin kohdistuvan saalistuksen vuoksi. Valkoposkihanhi on alun perin tundran laji, jonka pääasiallisia esiintymisalueita ovat Novaja Zemlja Venäjällä, Grönlanti ja Huippuvuoret.

Lisätietoja

Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus, puh. 0400 148 685, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tutkija Pekka Rusanen, Suomen ympäristökeskus, puh. 0400 148 691, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tiedottaja Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus, puh. 040 5098 654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Linkki SYKEn tiedotteeseen:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=390218