Kyyjärven verkkolehti | maaliskuu 2012
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Mitä tapahtuu metsänhoitoyhdistyslaille?

Metsänhoitoyhdistyslaki on ollut voimassa 60 vuotta. Laki luotiin varmistamaan yhdistysten taloutta ja pitkäjänteistä toimintaa metsänomistajien neuvonnassa. Tulokset puhuvat puolestaan. Viimeksi lakia on uudistettu vuonna 1998.



Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Mitä tapahtuu metsänhoitoyhdistyslaille?

27.2.2012 Mikko Tiirola MTK /JK

Metsänhoitoyhdistyslaki on ollut voimassa 60 vuotta. Laki luotiin varmistamaan yhdistysten taloutta ja pitkäjänteistä toimintaa metsänomistajien neuvonnassa. Tulokset puhuvat puolestaan. Viimeksi lakia on uudistettu vuonna 1998.

Tämän jälkeen perustuslakia on uudistettu siten, että nykyisen kaltaista metsänhoitoyhdistyslakia ei voida enää säätää. Nyt metsänomistajat voivat omissa yhdistyksissään päättää eduskunnan säätämän metsänhoitomaksun tason – uusi perustuslaki ei tähän taivu.

EU jäsenyyden myötä kilpailulainsäädäntö on tiukentunut. Nykyisen mhy-lain ongelmaksi on koettu, että lakisääteisen maksun turvin metsänhoitoyhdistykset saavat metsäpalvelumarkkinoilla kilpailuetua muihin toimijoihin verrattuna. Kilpailuviraston mielestä keskeisin ongelma on tasapuolisen valinnan vapauden puute. Yhdistyksen jäsenyydestä metsänomistaja pääsee eroon pelkällä ilmoituksella, mutta metsänhoitomaksusta vapautuakseen hän joutuu maksamaan ja osoittamaan, että metsät ovat metsänhoidollisesti paremmassa kunnossa kuin keskimäärin.

Toisaalta kilpailuvirasto on myöntänyt, että metsänhoitoyhdistykset tuovat toiminnallaan lisää kilpailua keskittyneille puumarkkinoille. Puukaupassa liikkuvat suuret rahat – metsäpalveluissa pienet. On selvää, että ilman metsänhoitoyhdistysten toimintaa raakapuukartellin vaikutukset olisivat olleet paljon kohtalokkaammat metsänomistajien kannalta. Metsäteollisuuden motiivi mhy-lain uudistamisessa tuskin on halu päästä kantamaan taimipusseja, vaan motiivina on halu heikentää puumarkkinoille kilpailua tuovaa metsänomistajaorganisaatiota. Teollisuus tavoittelee suoria asiakassuhteita, jolloin puuta ei tarvitse kilpailuttaa.

Ongelma olisi voitu ratkaista nykyisenkin lain voimassa ollen säätämällä asetuksella tai ministeriön määräyksellä metsänhoitomaksusta vapautuminen maksuttomaksi, vain ilmoitusluontoiseksi asiaksi. Nämä uudistukset olisivat MTK:n mielestä olleet riittävät, mutta uudelle hallitukselle tämä ei riittänyt.  Kataisen hallituksen ohjelmaan on kirjattu: ”Uudistetaan metsänhoitoyhdistyslaki tavalla, jolla varmistetaan tasapuolinen kilpailuasema eri toimijoille metsäpalvelumarkkinoilla.” Ministeri Koskiselle työnsä luovuttanut työryhmä näkee, että hallitusohjelman linjauksesta seuraa kaksi vaihtoehtoa: joko metsänhoitoyhdistyslain uudistaminen tai sen kumoaminen. Ministeri Koskinen on avannut keskustelun tästä.

Jos päädytään mhy-lain uudistamiseen, täytyy mhy-toiminnan rajoitteita purkaa. Siihen metsänomistajat eivät halua suostua, että mhy-laki jätettäisiin voimaan rajoitteineen, mutta automaattijäsenyydestä jouduttaisiin luopumaan. Uusista metsänomistajista pitäisi jatkossakin tulla yhdistyksen jäseniä - tämän jälkeen he voivat tehdä päätöksen eroamisestaan tai jatkamisestaan, ilman maksuja ja byrokratiaa. Metsäpoliittinen peruste automaattijäsenyyteen olisi se, jokainen metsänomistaja pääsisi lähtökohtatilanteessa neuvonnan piiriin. Ilman tätä ei ole perustetta laille, joka asettaisi yhdistyksille vain velvoitteita.

Jos siirryttäisiin pelkän yhdistyslain noudattamiseen, poistuisivat metsänhoitoyhdistyksiltä kaikki metsäpoliittiset ja yhteiskunnalliset velvoitteet. Metsien sertifiointi, luontoarvojen suojelu, puun käytön lisääminen, metsänhoitotöiden edistäminen ja energiapuun käytön lisääminen sekä esim. yksityismetsien suorite- ja kustannustietojen tilastointi ja lapsiin ja nuoriin kohdistuva työ muuttaisivat muotoaan. Velvoitetta tasapuolisuudestakaan ei voisi vaatia. Metsänomistajakunnan ikääntymisen ja tilojen pirstoutumisen vuoksi vaikutukset olisivat merkittäviä. Toisaalta metsänomistajien edunvalvonta varmasti ärhäköityisi ilman rajoitteita. Lain kumoaminen vähentäisi vääjäämättä yhdistyksissä työskentelevien toimihenkilöiden ja metsureiden määriä, kun rahoituspohja ohenisi.

Metsänomistajan kannalta verottajan kuoressa tulevan lakisääteisen metsänhoitomaksun vaihtuminen yhdistyksen jäsenmaksuksi kuulostaa positiiviselta asialta. Jäsensuhde varmasti lähenisi. Metsänhoitomaksun lakisääteisyyden poistumisen tekee ongelmalliseksi se, että maksu on tähän asti toiminut tulppana muille maksuille. Metsäteollisuus ry ajoi pari vuotta sitten aktiivisesti metsänomistus- tai metsätilamaksua, joka olisi yhdistysten sijasta kerätty valtiolle. Myös kiinteistöveroa on vilkuteltu lähes jokaisten hallitusneuvottelujen alla. Omalle yhdistykselle kerätyt miljoonat ovat tukeneet metsänomistajien asioiden ja etujen ajamista. Maksuista on päätetty demokraattisesti lain suomissa rajoissa. Edunvalvonnalle riittää siis tulevina vuosina haasteita.

Metsänhoitoyhdistysten toimintaa on kehitetty pitkäjänteisesti. Muutostilanteisiin liittyy aina uhkakuvia, mutta myös mahdollisuuksia. Ei metsänomistajien edunvalvontatyö tähän lopu – päinvastoin. Se muuttuu entistäkin tarpeellisemmaksi. Vaikka siirtymäaikoja on varmasti tulossa, on kaikkien yhdistysten syytä tarkastella sitä, riittävätkö omat resurssit muuttuvassa kilpailutilanteessa ja ovatko omat toimintatavat ja asiakaspalvelu kunnossa. Tulevat yhdistysten valtuustovaalit ovat tärkeät. Voimien yhdistämiseen vaalivuosi tarjoaa hyvän nivelkohdan. Yhdistysten hallintoon pitää löytyä paljon aktiivisia ihmisiä. Muutostilanteessa aktiivinen hallinto on yhdistykselle elintärkeä.

Metsänomistajat luottavat metsänhoitoyhdistyksiin. He antavat poikkeuksetta kiitettäviä arvosanoja yhdistysten palvelusta. Millään toisella organisaatiolla ei ole miehitystä jokaisessa Suomen kunnassa ja kylässä. Puukaupallinen edunvalvonta erottaa yhdistykset kaikista muista toimijoista: reaaliaikainen ja tarkka tieto puun hinnasta ja katkonnasta sekä valtakirjakauppa ovat ne vahvuudet, joita vain metsänhoitoyhdistys voi tarjota. Edunvalvontakoneisto ulottuu joka kylästä maakuntien kautta Helsinkiin ja Brysseliin saakka. Barrikadin toisella puolella metsäteollisuusyritykset ovat käräjillä vastaamassa kielletystä hintayhteistyöstä. Ei teollisuudella ole kovin paljon valtteja tarjotessaan sopimusasiakkuutta – siis laillista kartellia – metsänomistajille.

Mikko Tiirola
MTK:n metsävaltuuskunnan pj
27.2.2012 Petäjävesi