Katso lisäkuvat

Maria Huosianmaa

11.10.1926-4.2.2012 In Memoriam

Maria Huosianmaa syntyi 1926 Fanni ja Onni Kotasen perheeseen toiseksi vanhimpana. Perhe kasvoi myöhemmin kuudentoista lapsen perheeksi.

Nuoruudessa oli koettu sodan kauhut, sota syttyi 30.11.1939. Laman vuodet, epävarmuus elämässä oli vallalla, sotakorvausvuodet koettelivat perheittein arkea. Kuitenkin Hokkalan kylä kasvatti vahvoja naisia ja miehiä. Useita kylän miehiä kaatui ísänmaata puolustaessaan.

Jo varhain oli lähdettävä kotoa työnhakuun Kajaaniin, Kokkolaan, Hoiskoon. Hoiskossa ollessaan kauppiasperheessä kotiapulaisena, Svante kuitenkin Mariansa valloitti. Polkupyörällä ajoi katsomaan. Nuori rakkaus sai täyttymyksensä avioliiton sitein. Häät vietettiin Lamminkankaalla. Perhe kasvoi, ensin syntyivät kaksostytöt, joista Anneli jäi eloon sitten Laila, Sointu ja viimeksi poikavauva, joka menehtyi.

Kolmen tytön äitinä Maria oli järjestyksen, puhtauden ja kauneuden vaalija. Maria vei usein tyttärensä Lamminkankaalle mummolaan leikkimään tätejä ja enoja katsomaan.

Ihmisen sisään on Jumala pannut henkensä asumaan. Myös Maria vastasi tuohon kutsuun 22.10.1959 ja seuraavana kesänä 17.7.1960 vihkiytyi kasteen kautta Jeesukselle yhdessä Svanten ja useiden muiden avioparien kanssa. Kaste tapahtui Savojoessa, paikalla oli väkeä sankoin joukoin. Alkoi elämä Jeesuksen seurassa, hänen apuunsa ja rakkauteensa turvaten. Sanaa tutkittiin, elämänohjeita päivän rakennukseksi, viisautta johdatusta elämän arkeen.

Ensimmäinen yhteinen koti Puskalassa luonnon keskellä. Siihen aikaan lasten ollessa pieniä ei ollut liikenneongelmia, suojaisa piha antoi suojan. Polut veivät tien lisäksi Rajalaan ja Hakalaan metsää pitkin, ja olivat aherassa käytössä.

1960-luvulla perheelä oli tilaisuus ostaa Marian sedän koti Haapala. Iso talo remontoitiin, tuli viihtyisä koti kolmelle tyttärelle.

Vuosien vieriessä alkoi elämän ilta. Vielä 2000-luvun alussa oli voimia tehdä pyykit kesällä ulkosaunassa, laittaa perunamaa, hoitaa puutarhaa, pihamaata.

Soinnun sairaus, elämänlangan katkeaminen jätti varmasti ison jäljen, mutta Jumala tietää parhaiten, vaikka ihmisnäkökulmasta asiat menevät päälaelleen. Room. 8:28, Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Parin vuoden päästä Svante nukkui kuolon uneen. Maria jäi leskeksi. Tytärten huolenpito on ollut puhuttelevaa. Laila ja Heikki Oulusta saakka on äitiänsä auttanut, mutta voimia on riittänyt. Anneli ja Eino Vaasasta, Annelin voimien mukaan. Joka iltainen soitto kiiri siitä välittämisestä ja rakkaudesta äitiä kohtaan.

Käytyäni Marian luona, puhelimme elämän arvoista, omaisista, rakkaista. Usein päätimme yhdessäolon rukoukseen. Oli aina hyvä mieli lähteä Marian luota, aivan kuin palanen taivasta olisi ollut läsnä. Jeesus nimi oli hänelle rakas. Marian turvana, rauhan antajana oli ikiaikojen Jumala, kuten Jes 41:10 sanoo: Älä pelkää minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi, minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua vakaalla, lujalla kädelläni.

Ne fyysiset vaivat, jotka matkan varrella tulee, Marian kohdalla oli onni asua kotona, vain lyhyet sairaalajaksot paransivat tilannetta. Viimeinen jakso sairaalassa muutama viikko, turvaksi ajan hetkien vähentyessä. Vielä oli suunnitteilla saada hänet kotiin, rakkaaseeen paikkaan hyvästelemään, mutta Luoja oli määrännyt toisin.

Maria siunattiin haudan lepoon 18.02.2012 Kyyjärven siunauskappelissa. Siunauksen suoritti Alajärven Helluntaiseurakunnan pastori Juhani Laukkonen. Siunaustilaisuudessa Tuija Mattila säesti virret ja surumusiikin. Päivi Giren-Saukko lauloi Kyösti Ruutin laulun Menen Jeesuksen luokse kitaralla säestäen. Runsas omaisten ja ystävien joukko oli saattamassa Mariaa haudan lepoon. Lukuisat kukkalaitteet kertovat ikävästä ja kaipauksesta puhuttelevin muistovärssyin.

Muistotilaisuudessa pastori Juhani Laukkonen puhui ihmisen vapaasta tahdosta, hän ei pakota ketään, vaan kutsuu. Valinta on jokaisen tehtävä itse. Myöskin pitkästä iästä, joka on Jumalan hyvyyttä. Juhani Salo puhui Marian ja Martan valinnoista, jossa Maria valitsi hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois. Vilho Saukko muisteli nuoruuden aikaa, kun Maria ja Svante tulivat hänen kotiinsa Hakalaan. Oli polvirukouksia, lauluja. Hän puhui rukouksista kultamaljoissa, jossa myös meidän vanhempien rukoukset ovat lastensa ja läheistensä hyväksi. Allekirjoittanut muisteli puheessaan uskonsisarta. Päivi Giren-Saukko lauloi laulut Äiti ja itse sanoittamansa laulun: On kädessään päivät ihmisen kitaralla säestäen. Tuija Mattila säesti virret.

Jes. 27:19 Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruuminsa nousevat ylös. Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan ja niin maa palauttaa kuolleet elämään.

Marjatta Uusimäki