Kuntakeskustelu on sekametelisoppa

Syyskuun kuulumiset eduskunnasta ovat kansanedustaja Susanna Huovisen käsialaa. Ajankohtainen aihe tämänpäivän kuntakentässä.

Susanna Huovinen :

Kuntakeskustelu on loppukesästä ryöpsähtänyt aimo askeleen eteenpäin. Taustalla on hallituksen palvelurakennehanke, jolla haetaan ratkaisuja kuntalaisten kannalta tärkeiden peruspalveluiden turvaamiseen. Pelkona on, etteivät heikossa taloudellisessa asemassa olevat kunnat pysty tuottamaan riittävää palveluvalikoimaa. Samaan syssyyn sattuu väestön ikääntyminen, josta seuraa paitsi työntekijöiden eläköityminen myös palvelutarpeen kasvu.

Ymmärrän hyvin, jos tavallinen kansalainen ei pysy enää kärryillä kuntarakenne- ja kuntapalvelukeskustelussa. Niin moniselkoisesti ja monella eri mallilla keskustelussa nyt liikutaan. Kuntauudistuksen projektipäällikkö Jukka Peltomäki julkisti oman esityksensä, jossa Suomi jaettaisiin 20 isoon aluekuntaan, jotka vastaisivat palvelujen tuottamisesta. Tässä mallissa nykyiset kunnat ilmeisesti säilyisivät niin sanottuina lähikuntina. Mallia ovat kritisoineet oppositiopuolueet, mutta myös meillä demareilla on epäilyksemme mallin suhteen.

Kuntaliitto on tullut keskusteluun mukaan omalla avauksellaan, jossa todettiin, että kuntakoon kasvattaminen on järkevää, mutta siten, että kunnat itse omilla toimillaan ryhtyvät tähän. Jos kehitys ei avaudu muuten, valtiovalta voi puuttua peliin. Tuntuu, että me suomalaiset olemme rakastuneet rakenteisiimme. Yhtäältä pidämme keskeisenä sitä, että palvelut tuotetaan laadukkaasti, mutta samalla vaahtoamme kunnan muustakin merkityksestä.

Minusta kansalaisen kannalta keskeisintä on, että oman kodin lähialueelta löytyy terveyskeskus, päiväkoti, perusopetusta tarjoava koulu ja vanhusten hoitoa ja hoivaa tarjoava paikka. Myöskään monet muut palvelut eivät saa kaikota kymmenien kilometrien päähän esimerkkinä lähiliikuntapaikat.
Luulenpa, että jos nämä asiat taataan kuntalaisille, monet meistä eivät sittenkään ole niin kiinnostuneita siitä, miten näitä asioita rakenteellisesti hallinnoidaan.
Kuntalaisen vaikutusmahdollisuudet toki kiinnostavat, mutta niihin pitäisi muutenkin kiinnittää entistä enemmän huomiota; pelkkä äänestäminen neljän vuoden välein kuntavaaleissa ei riitä.

Mikä asema sitten tässä kuntakeskustelun sekametelisopassa annetaan esimerkiksi Kyyjärven kunnalle? Kuntapäättäjät ovat nyt avainten äärellä, myös Kyyjärvellä. Itse uskon, että ne, jotka hakeutuvat yhteistyöhön nyt, viivyttelemättä, ovat liikkeellä kreivin aikaan. Erilaisia malleja tulee joka tapauksessa sinkoilemaan ilmassa koko syksyn ajan.
Viisas on se, joka ei sekoa erilaisten mallien viidakkoon vaan määrittelee itse, omista lähtökohdistaan käsin, missä asioissa ja kenen kanssa kannattaa olla yhteistyössä.
Se on myös kuntalaisten etu.

Susanna Huovinen
sos.dem. eduskuntaryhmän varapj.
Jyväskylä