Ohi on kesä Pustalla

1.10.2005 Eija Oikarii

Näin se viisi kuukautta mennä hurahti täällä pustan kuuman auringon alla. On aika palata Suomeen.

Aika riensi vauhdilla, viikot vilisi ja kuukaudet vaihtui. Mitä jäi mieleen? Kaunis pääkaupunki Budapest johon täytyy vielä joskus palata, sillä aikaa ei juuri ollut kiertää sen jokaista nurkkaa.

Maaseudun rauha, tiiviit pienet kylät, joissa ystävälliset asukkaat. Hevoset töissä pelloilla, vetämässä pyöröpaaleja pois pellolta talven ruokintaa varten.

Mummon omatekoinen jäätelö, jota ei mikään voita. Ja hintakaan ei päätä huimannut, 75 forinttia per pallo. Siis noin 0,30 euroa.

Lajosmizen hevosnäytös, jossa aidot pustan paimenet saavat hevosensa istumaan, makaamaan ja paimen voi torkkua myös makaavan hevosen päällä.

Upea lipizzan hevosten siittola, kauniine pihoineen. Edelleenkin väristyksiä aiheuttaa pustanposti, 5 hurjasti laukkaavaa hevosta valjaissa ja mies seisoo kahden viimeisen hevosen lautasilla. Ja vauhtia oli....

Paikalliset kuppilat, sörözöt, joissa tuntematontakin tervehditään tuttavallisesti.

Tien yli loikkivat kauriit, joita oli paljon. Sain katsoa niitä silmästä silmään, hoipertelevaa vasaa joka emon jo mentyä jäi meitä ratsastajia tielle ihmettelemään. Ja saimme tietää myös, että niihinkin voi hevosella törmätä, tai ne voi törmätä hevosiin...

Villisiat röhkimässä pusikossa ja laukkaamassa rinnalla.

Tarjottua pálinkaa en oppinut juomaan, mutta Eero piti huolen, että vatsa pidettiin kunnossa säännöllisellä unicum -lääkityksellä :)

Eniten tulen kaipaamaan näitä pitkiä teitä. Upeita tammimetsiä, laukata pustan heinikossa vedet silmistä valuen. Upeat hevoset, jotka kuuntelevat jokaista pientäkin apua, kertovat lähestyvästä kauriista ja jopa ottavat "kopin" putoamassa olevasta ratsastajasta työntämällä selkänsä alle. Voiko hevonen olla näin viisas? Voi olla. Monta em. tilannetta oli.

Ahkeria, rehellisiä ja luotettavia olivat nämä hevoset. Monta erilaista ratsastajaa kiipesi selkään ja ne toistivat samat lenkit, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen...

He ansaitsevat pitkän talviloman.

Suuren kiitoksen ansaitsevat myös turistit, ilman heitä tämä reissu ei olisi ollut näin mukavaa ja antoisaa.

Myös isäntäväki on kiitoksensa ansainneet. Eero, Kati, keittäjä Ági, pojat Attila ja Ervin, Juri, Kristi ja poikansa Ákos farmilla touhuamassa, hieroja Móni, käsi- ja jalkahoitaja Tündi sekä tottakai suurin kiitos kuuluu työkaverilla Sannalle, joka jaksoi jakaa huoneen kanssani ja vielä ratsastaa kanssani päivät pitkät.

Tämä kokemus kannatti kokea ja lähden yhden kokemuksen rikkaampana takaisin. Lähden opiskelemaan hevosten valmentajaksi Jämsään ja sieltä valmistuttuani mielessä on valmiina uusi haaste, ehkä haaveista se suurin, Italiaan ravihevosia hoitamaan.

Ikävä on ollut hevostani Bocellia ja kissoja, herra Mouta ja Ottoa. Sekä tietenkin muita ystäviä ja tuttuja sekä kummipoikaa Leeviä.

Kohta lähden viimeiselle ratsastukselleni ja kannustan ratsuni laukkaan kilpaa tuulen kanssa pustan arolla jättäen hyvästit tälle ihanalle kokemukselle.

Kohta nähdään!

Eija Oikari / Unkari / Hungary