Jytyn syystutkimus 2005

Kuntien omia palveluja kannatetaan
Hyvinvointi- ja peruspalveluiden toivotut järjestämistavat ovat herättäneet paljon keskustelua. Argumentoinnin kärki kohdistuu palvelujen yksityistämiseen ja kilpailuttamiseen: pitäisikö tuotanto säilyttää kuntien omana asiana vai pestata yksityisen sektorin yrityksiä tekemään työ. Neljästä vaihtoehdosta ylivoimaisesti eniten suosiota keräsi se vaihtoehto, missä palvelut säilytettäisiin kuntien omana palvelutuotantona, mutta täydentäen niitä tarvittaessa ostopalveluina yksityissektorilta. Joka toinen (51 %) suomalainen on tätä mieltä. 14 prosenttia puolustaa näkemystä, että säilytetään ne nykymallin mukaan kuntien omana palvelutuotantona. Yhtä moni edellyttää kilpailuttamista kunnan ja yksityissektorin välillä siten, että voittaja saa palvelut hoitaakseen riippumatta siitä, onko voittaja yksityisen vai julkisen sektorin toimija. Viisi suomalaista sadasta pitää parhaana vaihtoehtoa, jossa itse tuotantotoiminta siirretään yksityisille palveluntuottajille ja kunnalle sälytetään ainoastaan palveluiden järjestämisvastuu. Suosituin tapa on säilyttänyt asemansa ja jopa hieman vahvistunut. Vuosi sitten tehdyssä kyselyssä 48 prosenttia toivoi, että kunnalliset hyvinvointi- ja peruspalvelut säilytetään kuntien omana palvelutuotantona, mutta että tilanteen mukaan niitä tulee täydentää myös ostopalveluin. Palvelujen tuottamista pelkästään kuntien omin voimin edellyttää nyt jonkin verran harvempi kuin 2004. Pääosin tilanne on kuitenkin säilynyt ennallaan. Eniten mainintoja kerännyt vaihtoehto on enemmistön tai ainakin suurimman osan valinta lähes kaikissa tutkituissa väestöryhmissä. Oikeastaan vain nuorimmat ja heistä suurimmaksi osaksi koostuvat opiskelijat erottuvat, koska antavat keskimääräistä vähäisemmän tuen ehdotukselle.

Syynä tälle on kuitenkin se, että näiden väestöryhmien parissa keskimääräistä useamman oli vaikea muodostaa asiasta mielipidettä. Vasemmistoliittolaisista suurempi osa kuin muista (25 %) haluaa, että säilytetään peruspalvelut nykymallin mukaan kuntien omana palvelutuotantona. Silti joka toinen Vasemmistoliiton kannattaja hyväksyisi ostopalvelut kuntien omaa tuotantoa täydentävänä muotona. Kaikkien suurimpien puolueiden kannattajat ovat samaa mieltä. Muista erityisesti asiaa kannattavista väestöryhmistä voidaan mainita 60-vuotiaat ja vanhemmat sekä alemmat toimihenkilöt.

Nykyinen verotuskäytäntö saa tukea
Kunnallisverokysymyksessä vastaajia pyydettiin valitsemaan kolmesta vaihtoehdosta parhaana pitämänsä tapa kerätä kunnallisvero tulevaisuudessa. Ylivoimaisesti suosituimmaksi nousi nykykäytäntö, jolloin kunnat keräävät pääosan tuloista kunnallisverolla ja lisäksi valtio jakaa kunnille valtionapuja. Useampi kuin joka toinen suomalainen (53 %) katsoo, että tämä tapa on paras myös jatkossa. Viidesosan mielestä kuntien tulisi voida kerätä vero täysin itsenäisesti siten, että niiden välisiä tuloeroja tasattaisiin jälkikäteen. Seitsemän prosentin mielestä kunnat voisivat kerätä veron täysin itsenäisesti. Jälkimmäinen ajatus kiinnostaa varsinkin pääkaupunkiseudulla asuvia vastaajia. Heistä kaksi kertaa suurempi osa (14 %) kuin koko väestöstä keskimäärin soisi kuntien hoitavan veroasiansa itsenäisesti. Johtavassa asemassa olevista 17 prosenttia jakaa tämän mielipiteen. Silti nykykäytäntö saa valtaosan kannatuksen kaikissa tutkituissa väestöryhmissä. Alemmista toimihenkilöistä sitä suosisi 62 ja Vasemmistoliittoa kannattavista peräti 65 prosenttia.

* Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty edustaa noin 70 000 kuntien, kuntayhtymien ja seurakuntien ja yksityisten palveluksessa olevaa viran- ja toimenhaltijaa. Jäsenistöstä 85 % on naisia. Jyty on  STTK:n jäsenjärjestö.

Puheenjohtaja Markku Jalonen:
Henkilöstö palvelurakenneuudistuksen keskiöön         

Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jytyn puheenjohtaja Markku Jalonen pitää kuntien palvelurakenneuudistusta hyvinvointiyhteiskuntamme suurimpana haasteena. "Se on sitä paitsi meille työntekijäjärjestöjen edustajille niin myös poliittisille päättäjille ja ennen muuta kuntatyönantajalle."
TNS Gallupin Jytyn toimeksiannosta tekemä tuore tutkimus tuo Jalosen mukaan esiin uutta ja mielenkiintoista mutta osin myös odotettua tietoa kansalaisten suhtautumisesta kunta- ja palvelurakenneuudistukseen. Tulokset antavat uutta pohdittavaa myös palvelujen yksityistämis- ja ulkoistamiskeskusteluun. Jalonen tähdentää, että olennaisen tärkeää olisi, että kuntatyönantaja ja kunta-alan työntekijöitä edustavat työntekijäjärjestöt voisivat sopia yhteisistä valtakunnallisista pelinsäännöistä, joilla palvelu- ja kuntarakenneuudistusta viedään eteenpäin. Koskeehan uudistus noin 400 000 kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa olevaa henkilöä. "Uudistuksen onnistumisen avainkysymys on se, kuinka henkilöstön asema huomioidaan nyt hankkeen  alkumetreillä ja tulevina kuukausina. Kuntakentässä joudutaan ottamaan käyttöön useita uusia edunvalvonnan keinoja ja etenkin yhteistoimintamenettelyn toimivuus on koetuksella."

Tiivis yhteistoiminta henkilöstöä edustavien järjestöjen kanssa on välttämätöntä Jalosen mukaan siksi, että rakenneuudistuksessa henkilöiden työnantajat, toimipaikat ja asemakin voivat vaihtua. Muutokset vaativat myös uusien yhteistoiminta- ja työsuojeluorganisaatioiden rakentamista. Jalonen korostaa, että maamme kunnilla on hyvin laaja lakisääteinen tehtäväkenttä, joka pitäisi huomioida hyvin heterogeenisessa kuntakentässä tasapuolisesti. Tehtävien laajuudella ja kuntarakenteen kirjavuudella on kiinteä yhteys kuntien yhteistyötarpeisiin. Jalonen sanoo epäilevänsä 20 aluekunnan mallin toimivuutta. Kuntarakennetta tulisikin hänen mukaansa muokata seutukuntien tai luontaisten työssäkäyntialueiden perustalle. Suurkuntien rakentaminen ei saa olla kuitenkaan itsetarkoitus. Kuntien elinvoimaisuus tulee hänen mukaansa taattua parhaiten niin, että kuntien toiminta perustuu mahdollisimman laajalti niiden omiin tuloihin. Se taas vaatii monipuolista ja vireää elinkeinopohjaa.

"Nythän asukasluvultaan suurin kuntamme on noin 200 kertaa suurempi kuin pienin kunta ja pinta-alaltaan laajin yli 2000 kertaa laajempi kuin pienin kunta. Tämä on se akilleen kantapää, joka tuottaa palvelutuotantoa järjestettäessä ongelmia. Ongelma konkretisoituu erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, joissa etäisyydet palvelujen äärelle ovat pahimmillaan useita satoja kilometrejä. Siksi jokainen kuntajaon muutostapaus on arvioitava erikseen kuntien erityislaatu ja sijainti huomioiden. Mutta erityisen tärkeää on myös luoda pääkaupunkiseudulle oma mallinsa."

Lisätietoja: puheenjohtaja Markku Jalonen, 040 54 777 10.