Kansanedustaja Neittaanmäki Kyyjärvellä

Kansanedustaja Petri Neittaanmäki puolusti Kyyjärvellä vieraillessaan Kyyjärven itsenäisyyttä.

Neittaanmäen Kyyjärvellä pitämä puhe:

"Pienillä kunnilla oikeus itsenäisyyteen – Nyt on keskityttävä palvelurakenteiden uudistamiseen"  Hallituksen avaus kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on ollut tarpeen. Maailman muutos pakottaa arvioimaan uudelleen myös kuntien tehtävät ja tuotantotavat. On voitava vastata kysymykseen, miten turvata kuntalaisille enemmän ja laadukkaampaa ja miten samalla pitää kuntien menojen kasvu hallinnassa.

Keskustelu uhkaa kuitenkin ajautua sivuraiteilleen. On syntynyt kilpailu siitä, kuka keksii esittää suurempia kuntakokoja. Esillä ovat olleet mm. 40, 70 ja 100 kuntaa. Tällaiset "peruskuntamallit" tuntuvat nimenä turvalliselta, mutta samalla ne lopettaisivat maastamme yli 300 kuntaa. Tämä ei ole oikea tie. Eikä liioin se, että olisi yksi maakunnan kattava aluekunta ja sitten joukko "leikkikuntia", joilla ei olisi lailla määrättyjä tehtäviä tai rahaa. Jähmettymättä esitettyihin kolmeen keskusteluvaihtoehtoon olisi Keski-Suomessakin katsottava, mitkä jokaisen kuntamme vastuulla olevista tehtävistä voitaisiin siirtää koko maakunnan tasolla hoidettaviksi. Erikoissairaanhoito, koko toisen asteen koulutus, monet sosiaalitoimen tehtävät, psykiatrinen sairaanhoito, osa muustakin perusterveydenhoidosta ovat muutama esimerkki palveluista, joiden järjestämisvastuu tulisi olla maakuntatasolla eikä kunnilla. Eihän niihin nytkään yksityinen kunta voi juurikaan vaikuttaa. Menettely tarjoaisi parempia mahdollisuuksia palvelutuotannon kilpailuttamiseen, parantaisi tuottavuutta ja säästäisi kuntakentän menoja.

Vastaavasti sellaiset palvelut kuin lasten päivähoito, esiopetus, peruskoulu, vanhusten lähipalvelut, liikunta-, nuoriso- ja kulttuuripalvelut, puistot ja paikallinen elinkeinopolitiikka ovat esimerkkejä lähipalveluista. Näiden siirtäminen Keski-Suomessa 2–4 suurkunnan hoidettavaksi on väärä tie. Tällaisten palvelujen hoitaminen vaatii paikallistuntemusta, paikallisten ihmisten ja olosuhteiden tuntemusta, vahvaa vastuunkantoa paikallisista asioista ja päättäjien motivoimista kaikkeen tähän. Tällaisten tehtävien kaukaa hoitaminen on taatusti myös kallista.

Työnjakoa maakunta- ja kuntatason välillä sietää siis arvioida uudelleen. Sama koskee myös palveluiden tuottamista. Ei kunnan oman organisaation kannata kaikkea tehdä, kun aitoa palveluyrittäjyyttäkin voidaan rohkaista. Eikä yhden kunnan kannata silloinkaan yksin toimia, jos ja monesti kun, yhteistyössä naapureiden kanssa asia hoidettaisiin tehokkaammin ja laadukkaammin.
Toivomukseni on, että olisimme Keski-Suomessa luovia ja ennakkoluulottomia uuden etsimisessä, että kaihtaisimme oikopäistä puuhailua mammuttikuntien rakentamiseksi ja lähipalvelujen hävittämiseksi. Nyt tarvitaan maakunta- ja kuntatason työnjaon aitoa tarkistamista ja uusien tuotantotapojen etsimistä. Tällainen työ voi hyvinkin johtaa samaa yhdyskuntarakennetta olevien kuntien yhdistymiseen (esimerkiksi Jyväskylä ja Jyväskylän maalaiskunta). Tällainen työ voi todistaa samalla, että tehtäviltään kevennettyjä kuntia, Kyyjärveäkin, tarvitaan edelleen ja lujasti ihmisten lähipalveluja varten.