Petteri Punakuonojako

Useiden ihmisten kanssa jutellessa on tullut esille, että nyt taitaa olla melko ongelmallinen vuodenaika.

Näin keväisin useille ihmisille tulee punainen nenä ihan luonnonantimena ja kaupan päälle vielä henki rohisee.

Ei tarvitse kuin mennä lehtiharavan kanssa tönkimään pihanurmikkoa niin homma on sillä selvä. Eikä välttämättä tarvitse nurmikkoakaan tönkiä.

Pajut ja lepät kukkivat nyt herakkaasti. Hienoahan se on katsella keväisiä luonnon kehitysjuttuja, mutta kaikkien hengitystiet eivät hommasta tunnu nauttivan.

Vaikka kuinka muistaisi käyttää hengityssuojaimia sekä apteekin rohtoja, niin hengitys alkaa kulkea pikkuhiljaa suun kautta. Aikansa kun läähättää, niin saa kurkkunsa kipeäksi. Onneksi kuitenkin jonkin verran ilma pihisee.

Pahimmillaan öisin saa pimeässä hakea talon parasta tuolia, että voisi vähän torkkua istuallaan. Selällään ei kärsi kovin kauan makoilla. Silmissä tuntuu, että viimevuotiset kaurapuuron jämät ovat jääneet sinne asustelemaan.

Onko tuttua tunnetta? Vuosia, kun keväisin näitä tukkoisia ryörejä hoitelee, niin päätelmänä asiasta on, että antaa ne muutamat lehdenruppanat olla kutakuinkin rauhassa siellä pihamaalla. Kyllä ne sinne maatuu.

Pölyiset matotkin kannattaa viedä lattialta varastoon. Ikkunat olisi hyvä pitää kiinni, jos ei niissä ole mitään ilmansuodattimia.

Kannattaa ottaa kostea moppi tai joku muu märkä rätti käteensä ja pyyhkiä niillä lattiat ja muista tilpehööreistä pölyt. Sen tilpehöörin kanssakin on kumma juttu, että vaikka kuinka sitä yrittää vähentää, niin jostain niitä vain tulee talven mittaan kerättyä. Kaikenlaista purkkia, purnukkaa ja posliinilintuja hyllyihinsä pyörimään.

No aikansa kutakin, kyllä tämä tästä taas ohi menee. Vähän voisi ropsauttaa vettä, että ilma vähän raikastuisi. Em. oireista kärsiviä on tuhansia, joten jaksamista kaikille. Pehmeät nenäliinat ovat oiva hankinta, jottei kaikki nahka karsiintuisi nenänpäältä kuin tuhka tuuleen.