Opettaja Kerttu Noponen saateltiin viimeiselle matkalle 25.5.2006

Kerttu Margareta Noponen e. Mattila siirtyi ajasta ikuisuuteen 15.5.2006 Keskis-Suomen Keskussairaalassa. Hänet siunattiin haudan lepoon Kyyjärvellä, helatorstaina, 25.5. runsaan sukulais- ja ystäväjoukon saattelemana.

Hän syntyi 4.1.1918 Saloisissa, 10-lapsisen perheen nuorimmaisena, maalaiskotiin. Lapsesta asti hän oli eloisa ja määrätietoinen. Tuleva ammatti näkyi jo lapsuuden leikeissä: kyläilemään tulleiden sukulais- ja naapurilasten kanssa leikittiin koulua. Kerrtu oli opettaja ja hän oli askarrellut koululaisilleen valmiiksi oppimateriaalit. Nuket ja pölkytkin istuivat välillä oppilaina. Kerttu valmistui kansakoulun opettajaksi Raahen seminaarista vuonna 1943. Ensimmäinen työpaikka oli Rautiossa, Typön koululla. Sieltä hän haki Kyyjärvelle ja toimi täällä 30 vuotta opettajanvirassa. Eläkkeelle hän siirtyi vuonna 1978. Paikkakunnalla viihtymiseen vaikutti avioliiton solmiminen kyyjärveläisen Tauno Noposen kanssa. Perheeseen syntyi neljä lasta: Helena, Elina, Perttu ja Selina. Helena eli vain 8 tuntia. Kerttu oli pohjalainen periaatteellinen toimissaan ja piti oppilaat "Herran kurissa ja nuhteessa". Suurimman osan eläkeajastaan Kerttu asui Seinäjoella, jossa Perttu poikakin pereheineen asuu. Tauno puoliso kuoli vuonna 1990. Puolison kuoltua Kerttu matkusti kaksi kertaa USA:han auttamaan vanhempaa siskoaan puolisonsa hoidossa. Hän viipyi matkoilla useita kuukausia. Hän pääsi käymään myös Israelissa. Matkustaminen oli hänelle mieluista. Vuoden 2000 alussa Kerttu palasi Kyyjärvelle, Kumpulaan, Elina tyttären kotiin. Liikuntakyky oli heikentynyt eikä yksinasuminen enää onnistunut. Lisääntyneet vaivat vaativat sairaalahoitoa, välillä pitkiäkin jaksoja. Syksyllä 2004 tuli muutto Koivurinteen pienkotiin ja sieltä edelleen voimien heikennyttyä Kivirannan vanhainkotiin tämän vuoden alussa. Liikuntakyvyn menetyksestä ja vakavista sairauksista huolimatta mieli ja muisti pysyivät hänellä virkeinä elämän loppuun saakka. Hän seurasi aikaansa,tiedosti ja hoiti omat asiansa sekä piti yhteyttä lasten perheisiin,sukulaisiin ja ystäviin. Raamattu oli hänen rakkain ja tärkein kirjansa ja sitä hän luki ahkerasti. Siitä hän ammensi vahvistusta uskolleen Jeesukseen, syntisten ainoaan auttajaan ja pelastajaan. Lainaus lopuksi Kertun mielipsalmista 71:16-23:  "Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan. Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan. Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville. Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi? Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin. Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen. Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleilla kiitosta sinulle; sinä Israelin Pyhä. Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut."