Lämmin vai kylmä?

Kävelemme keskuspuistoa kohti. Auringossa tuntuu siltä, että paahtuu. Varjossa on jo aika vilpoista. Jos vielä sattuu sopivasti tuuli osumaan, on jo melkein varmaa, että alkaa kaivata vieläkin lisää takkeja päälleen.

Maria (5v.) ja Johannes (9v.), pikkusisarukseni, ovat innoissaan. Tänään puistossa pääsee erilaisiin vehkeisiin ja saattaapa päästä myös ratsastamaan. Ikävä kyllä maailmanpyörä ei ole tänään toiminnassa ja hevospaikalle osumme ilmeisesti, kun hevoset ovat lähteneet ruokailemaan. Iltarukouksen aikaan pikkuisilla kuitenkin riittää kiitettävää.

Isosiskon ajatukset pyörivät jo osittain illan kokouksessa. Espanjaa ei ole tullut Suomessa harrastettua kovinkaan paljon, joten illan saarna mietityttää. Sanasto voi olla osittain hakusessa, joten olisi pakko ehtiä paneutumaan oikein kunnolla ajan kanssa, vaikka teksti, aihe ja runko ovatkin jo olemassa. Sitä paitsi illan tilaisuus on isoveljen eli Arturo Nuñezin vetämässä seurakunnassa.

Ajatukset palaavat lapsuusvuosiin, jolloin Arturo asusteli kotimme piharakennuksessa ja myöhemmin kuljetteli pikkusiskoaan eli minua nuorteniltoihin, jotta matka olisi turvallinen. Lisää lapsuusmuistoja viritellään paikallisessa ravintolassa Milanesa de Redin ja tumbomehun myötä. Milanesa de Red on ohut naudanfile paistettu munakorppujauhe kuorrutuksella. Tumbo puolestaan on paikallinen hedelmä, joita kasvoi lapsuusvuosieni kodin pihamaalla.

Illan tilaisuus koittaa. Alkuun virittelemme ylistystä, palvontaa ja rukousta. Kokous alkaa yllättävän hyvin aikataulussaan, vain 15 minuuttia myöhässä, mutta alkulämmittelyjä kestää huomattavasti pidempään kuin suomalaisessa kokousversiossa. Meno on sitä luokkaa, ettei omaa ääntänsä tahdo kuulla. Pikkusisko vieressäni on selvästi innoissaan, koko pieni olemus on lauluissa mukana. Ja sitten isoveli eli seurakunnan pastori Arturo Nuñez esittelee pikkusiskonsa, joka nousee saarnapönttöön. Ihme kyllä, kieli alkaa sujua ja yllätyksekseni totean, että espanjalainen murrekin alkaa olla vaihtunut jo lähes kokonaan paikalliseen. Niinpä puhe Jumalan ansiottomasta rakkaudesta meidän osaksemme eli armosta ei tuotakaan dottamassani määrin vaikeuksia. Saa nähdä, meinaanko Kyyjärven helluntaiseurakunnan saarnapöntössä palattuani ihan oikeasti hypätä espanjan kieleen. Aika näyttää.