Tapahtuma puimakone puinnissa v.1943

Sota-aikana öljynsaanti oli kiven alla.

Kylässämme ei ollut silloin sähkövaloja, eikä koko pitäjässä. Niinpä valopetrooli, lamppuöljy oli tarpeen. Siihen asiaan vaan oli sellainen mutta, jota sitä sai vain joskus kansanhuollon luvalla.

Karpiidi lamput oli käytössä, mutta karpiidi tuli säännöstelyn alaiseksi, joten takkavalo oli luku- ym. valona.

Moottoripetroolia sai joskus ostoluvalla. Niinpä rukiit, ohra ja osa kauroja puitiin mustalla riihellä varstoilla. Kattopäreitäkin tehtiin käsihöylällä. Vehnä oli sellainen viljalaji, josta jyvä ei irronnut mustalla riihellä, vaan se puitiin puimakoneella.

Sinä syksynä moottoripetroolia ostoluvalla vain hiukan herui. Niinpä kävin naapuripitäjän mustassa pörssissä lisää hankkimassa. Puimakoneet, muistaakseni Koivukankaan kone pantiin Pohjosahon riihen luona puima-asemiin.

Navetan luota, lähes 100 metrin päästä tuotiin maatalousmoottorin jäähdytysvesipönttöön vettä. Olin tuonut tuvan luota lähelle moottoria sangollisen petroolia.

Eräs vanhempi mies kaatoi vahingossa petroolin sinne jäähdytysvesipönttöön. Vois sitä päivittelyä kun huomattiin kuinka oli käynyt. Muuta öljyä oli niin vähän, jotta puinti olisi jäänyt kesken, mutta sitten huomattiin, että petrooli oli noussut veden pintaan. Siitä pinnalta öljy viimeksi kahvikupin lautasella otettiin.

Puinti pääsi käyntiin. Joskus hiukan yskähtelevä moottori pelasi ja saatiin puitua.

Saunakylällä 19.6.2006 Sulo Tamminen