Katso lisäkuvat

Partiopesti leirikeittiössä

Jos haluaa vietää vapaa-aikaansa luonnonhelmassa, ihmismassan keskellä ja tehdä samalla jotain hyödyllistä, kannattaa kokeilla partiopestiä.

Suuria pääsyvaatimuksia tähän pestiin ei ollut. Ei tarvittu kokinhattua, kokemusta oli vain omasta keittiöstä ja sitten ihan pikkasen sitä maalaisjärkeä. Ja niin minusta tuli savuni muonittaja viikon ajaksi piirileiri Ansalle. Alaleiri Rysän johtaja Asko Oikari oli rakentanut meille lähes täydellisen leirikeittiön. Välineistö sinne tuli eri lippukunnista. Ja siellä ne Kyypartion carelia-keitin ja rengaspoltin odottivat valmiina rivissä, neljän muun tulipisteen vieressä.

Saapuessani lippukuntani kanssa leirille kello oli yli yksitoista. Heitin tavarani savuun ja suunnistin keittiöön, muistellen että lounas tarjoillaan klo 11-13. Keittiössä hääri meidän päämuonittaja Elli ja lounaasta ei ollut tietoakaan. Pian keittiöön tuli myös Hobo ja Riikka ja meidän tiimi oli koossa. Sitten ei muuta kuin hommiin ja vauhdilla. Pitikö sitä ruokaa tehdä 150 henkilölle? Miten tämän tohon saa päälle? Missä minä nämä perunat pesen? Missä on veitset, että sais kaalia silputtua? ja tää on tylsä veitsi, no niin on, se on kyypartion... Käskikö se koko leirin päämuonittaja tosiaankin lämmittää nämä kaikki karjalanpaistia sisältävät pussit? Kysymyksiä sateli, aina ei ollut vastauksia mutta perunat jo kiehui. Ensimmäinen päivä oli lievää kaaosta, mutta hyvin selvittiin.

Homma lähti luistamaan kun oppi tietämään mistä mitäkin haki ja missä välineistö keittiössä oli. Sitä kyllä maalaisjärkikin ihmetteli miksi siellä K-raudassa aina joku kävi niin usein? Kunnes valkesi, että ne meni alaleiri Karhunrautaan... En millään muista esim. ekan leiripäivän iltapalaa, mitä se oli ja samoin on kovalevyltäni hävinnyt monta muutakin tarjottua ruokaa varsinkin alkupäiviltä. Mutta se ei liene tärkeää, pääasia että väki sai ruokaa. Ja hyviä partiolaiset ovat syömään. Turhaa nirsoilua ei näkynyt ja esim. yllätyin hyvästä puuron menekistä.

Torstaina kun meidän alaleiristä 70 vartiolaista lähti haikille, niin melkein ehti jo huokaista että hieman helpottaa. Kunnes selvisi, että kaikki leiriläiset siirtyvät siksi aikaa syömään meidän keittiöömme. Ja niin me taas keitettiin. Tosiasiassa esim. kastikkeet tulivat valmiina, ne vain kuumennettiin. Perunat, riisi ja makaroni uskottiin meidän keitettäväksi. Samoin keitot, mitkä olivat päivällisruokaa. Tietysti teetä ja kahviakin keitettiin.

Päivittäisiä hommia leirikeittiössä ruoanlaiton lisäksi on mm. puhtaan veden haku kanistereilla, tiskivesien kuumennus järvivedestä, sen otimme suoraan hanasta keittolinjan päästä. Hienoa! Ja sitten se tiskaus. Siihen oli olemassa tiskausvartiot. Ja tiedoksi kotiin, lapsenne osaavat tiskata. Oma työnsä oli roudata harmaan eli likaveden saavi maitokärryillä sen tyhjennyspaikalle. Ja se saavi sitten painoi. Kun viimeinenkin kattila oli pesty ja tavarat paikoillan oli hetken tauko. Siinä ajassa ehti käydä kahvilassa kahvilla tai vaihtamassa vaatetta, lämmintä kun oli ja maa pölisi ja paljon. Sitten aloitettiin taas leipien voitelu jne. Toki lapset osaavat voidella itsekkin mutta keijun menekki on silloin moninkertainen. Ja hidastaa paljon. Kun sudarit tulivat perjantaina, ruokailijamäärä nousi noin 240 henkilöön? Ikinä ei selvinny mulle nuo luvut... Ja ruokaa tarjoiltiin loppuleirin ajan kolmessa kattauksessa.

Parasta tässä pestissä oli se että sain toimia Rysän keittiötiimin jäsenenä. Ja opin uutta. Ja unta ei tarvinnut odotella kun pussiin puoliltaöin sukelsi. Näin monta hymyä. Tunsin ihan luissa ja ytimissä asti (myös pohkeissa) että partio on myös aikuisille :)  Ikävintä oli se, kun joutui asettamaan rajoja: vain yksi pehmeä leipä ja loput näkkäriä tai et voi santsata, ennenkuin koko tuo jono on saanut oman annoksensa. Sanoinkin joskus, että vaikka kätemme tekevät koko ajan, ne ovat toisaalta sidotut noudattamaan ylempää tulevia ohjeita vaikkapa nyt ruokamäärien osalta. Keittiömme tarjoili myös leirin dieetit. Ne tuotiin meille valmiina. Alussa kyllä mietitytti saiko kaikki nyt vatsansa täyteen mutta dieettikeittiökin parani alun päivistä. Ja vaikka kaikki on ennakolta mietitty ja suunniteltu niin yllätyksiä sattuu aina. Niin myös Ansalla. Mutta sitten oli vaan sopeuduttava toimimaan sen mukaan.

Leirin loppuessa keittiön purkaminen alkoi jo ennenkuin viimeiset kattilat oli tiskattu. Tärkeintä oli nyt löytää oman lippukunnan tavarat kotimatkalle. Kotona olen monena yönä uneksinut leirikeittiöstä. Mutta ei painajaisia vaan mukavia muistoja.