Katso lisäkuvat

Mowgli `06 sademetsää ja viidakkoa!

Sudenpennut ympäri maata ovat viettäneet tänään retkipäivää. Taustatarinana on ollut viidakkokirja hahmoineen.

Myös Kyyjärven parhaimpaan viidakkoon lähti 13 innokasta retkeilijää. Aamulla sademetsä hieman kasteli meitä, mutta kun on oikea retkivarustus ja partiolaisen asenne niin viidakossakin pärjää. Mutta siellä ei tietenkään pärjää ilman asetta, koska vaarat vaanivat kulkijaa. Ensin oli siis  tehtävä jousipyssy matkalle turvaksi.

Jousipyssyn tekemisessä tarvittiin puukkoa, ja jousen virittäminen tiukalle, vaati vähän apua kokeneemmalta tekijältä. Kun pyssyt valmistui, päästiin matkaan. Ensimmäisellä rastilla ammuttiin saalista alas puusta. Ainakin ankka, kissa ja panda putosivat. Ja sammakko, norsu ja tiikerikin saivat kyytiä. Toisaalla pieni sudenpentu oli juuttunut lentohiekkaan ja lapset ryntäsivät pelastamaan sitä. Ensiapuakin jouduttiin antamaan, koska susi oli loukannut tassunsa.

Matka jatkui polkua pitkin eteenpäin. Etsittiin Mowglia, viidakkopoikaa. Välillä pysähdyttiin leikkimään tiikerinhäntää. Seuraavalla rastilla kuljettiin sokkona kaverin ohjatessa ettei kompastu ja etsittiin nuotiopuita. Nuotio tuo mieleen ruoan. Vatsassakin jo murisi vai oliko se vain joku viidakon ääni?

Polku tuli pienelle nyppylälle ja siellä oli vastassa viidakkoa puhuva hiiri. Se toivotti meidät kaikki tervetulleeksi ravintola ja majatalo Kolmeen Hiireen. Ruokailuvälineet kaivettiin repusta ja höyryävä apinanhäntäkeitto hävisi nälkäisiin suihin. Hiiri hykerteli, niin mukavia vieraita! Keiton kyytipojaksi tarjottiin myös mustaa- ja hötöleipää. Jälkiruokana maisteltiin ja arvailtiin viidakon hedelmiä. Hiiri ratsasti valkoisella norsulla matkoihinsa ja lastenkin matka jatkui.

Onko Mowgli jo lähellä? Vielä piti tunnistaa kasveja ja etsiä neulaa heinäsuovasta. Eli apinat olivat tehneet kepposiaan. Hiiri tiesi kuitenkin kertoa, että Mowgli oli ollut hetki sitten paikalla. Maastosta löytyi tavuja, jotka johdattivat aarteen jäljille. Se oli Mowglin jättämä laatikko, suurten kivien väliin. Kenties täytekakku!

Mutta ei, laatikon päällä oli kirje Mowglilta, että hän oli mennyt karhu Baloon luokse leikkimään ja jättänyt meille banaanit, koska olimme niin reippaita sudenpentuja! Laatikosta löytyi vielä ohje nuotiolla valmistettavista suklaabanaaneista.

Niin sitten päivän päätteksi teimme tätä monelle uutta herkkua. Ei ehkä niin houkuttelevan näköistä, mutta maultaan ihan herkullista. Näin olimme seikkailleet päivän viidakossa ja paluu arkeen läheni, kun vanhempien auton nokka näkyi tiellä. Ainakin tällä perällä jousipyssyt olivat kovassa käytössä retken päätteeksi. Ja varokaa niitä sormia kun uusia nuolia vuolette!

Kiitokset Villelle ja Teemulle, Katrille, Maijalle, Kimmolle, Vilmalle ja Eevalle. Sudenpentulauma vietti onnistuneen päiväretken.