Kyyjärven verkkolehti | lokakuu 2006
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Terveisiä Saksasta

Grüß Gott! Elikkäs terveisiä Saksanmaalta! Tarkemmin sanottuna Etelä-Saksasta, kaupungista nimeltä Deggendorf.



Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

 

Terveisiä Saksasta

12.6.2006 - Carita Lillvis

Grüß Gott! Elikkäs terveisiä Saksanmaalta! Tarkemmin sanottuna Etelä-Saksasta, kaupungista nimeltä Deggendorf.

Täällä ollaan nyt kuukauden verran oltu ja vähitellen asiat alkaa tasaantumaan ja rutiinit palaamaan takaisin kuvioihin. Mutta aloitetaanpa alusta.

Matkaan siis lähdettiin tiistaina 12.9. opiskelukaverini Helin kanssa. Aamutuimaan suunnistettiin Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta matka jatkui Kööpenhaminan kautta Muncheniin. Helsingistä lähtevä lento oli 45 minuuttia myöhässä ja kun Kööpenhamina häämötti horisontissa, jännitys jatkolennolle ehtimisestä kohosi pilviin. No ei muuta kun juoksuksi. Suunnalla ei niin siinä vaiheessa ollut väliä kunhan vaan johonki missä ihmisiä näkyi. Sattumalta sitten huomattiin jossain lukevan Munchen; portti C13, sinne siis! Totta kai, tämä kyseinen portti oli toisella puolella koko lentokentää. Juuri kun porttia oltiin sulkemassa me saavuimme paikalla hiestä märkänä ja jo melko väsyneinä. Meidän ehtimisemme lennolle oli siis todella täpärällä. Samalla kun asetuimme paikoillemme lentokoneessa Helille iski karmivan tunne; me kyllä juostiin aivan täysiä mutta matkatavaroilla ei ole edes jalkoja joilla ryömiä!

Munchenissä niitä matkatavaroita sitten odoteltiin kolme ja puoli tuntia. Epätoivon tunne alkoi vallata muutaman odottelutunnin jälkeen. Vihdoin saimme tavaramme ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Deggendorfia. Ensin piti hypätä linja-autoon jolla pääsimme Freisingiin, josta edelleen matka taittui junalla. Bussimatka oli huvittava; ihmisiä oli aivan liikaa kyydissä ja kuski karjui vähän väliä mikrofooniin jotain, mistä ei saanut mitään selvää. Junamatka oli myös aikamoinen kokemus; kukaan ei kysynyt meiltä lippuja, joka paikassa poltettiin tupakka ja jopa junan työntekijät polttelivat siellä käytävillä samaan aikaa virvokkeita tarjoillen. Lopulta perille Deggendorfiin saavuttiin illalla hieman ennen puolta kahdeksaa.

Eiväthän ne kommellukset tähän loppuneet, noustuamme junasta huomasimme, että kukaan ei ollutkaan meitä vastassa! Ei muuta kun puhelin käteen ja soittelemaan hakijaa. Noin 20 minuutin odotuksen jälkeen meitä tultiin hakemaan. Noutaja oli yksi meidän tutoreista ja hän vei meidät meille järjestettyihin asuntoihin. Järkytys oli suuri kun päästiin kämpän ovesta sisään; vieraita ihmisiä paikka täynnä ja kaikki vieläpä miehiä! Asunnon siisteysprosentti ei hiponut taivaita ja muutenkin yleisnäkymä ei ollut kovinkaan houkutteleva. Paikan asukkaat olivat kyllä todella mukavia ja auttoivat kaikin mahdollisin tavoin. Ensimmäinen yö nukuttiin lattialla patjoilla, koska sänky hajosi heti kun siihen istui.

Keskiviikkoaamuna lähdimme koululle kysymään onko mahdollista vaihtaa asuntoa. Meidän onneksemme saimme heti uuden asunnon. Nyt siis asustellaan erään vanhemman pariskunnan omakotitalon yläkerrassa ja paikka on aivan mahtava! Meidän kanssa asuu suomalainen poika, jonka tapasimme jo matkalla Deggendorfiin. Vuokranantajat ovat todella mukavia ja he haluavat viettää meidän kanssamme aikaa ja toivovat myös kuulevansa paljon Suomesta. Olenkin jo laittanut tilaukseen Fazerin suklaata ja salmiakkia, jotta hekin saavat “palan Suomea”.

Mutta taidanpa lopettaa tältä erää, lisää kuulumisia myöhemmin!

Deggendorf hiljenee.

Carita Lillvis