Kuukauden runo

Tällä palstalla julkaisemme kyyjärveläisten kirjoittamia runoja.

Mikäli sinulla on pöytälaatikon kätköissä runoja, joita tahtoisit julkaista tällä palstalla, otamme niitä ilomielin vastaan kirjastossa.

Marraskuun runon on kirjoittanut Aila Niskala.

Silloin on syksy

Kyllä sen tietää, milloin on syksy.

Sen tietää siitä, kun aurinko raivaa tietänsä sumun takaa päästääkseen esiin. Kun lähimetsän puidn latvat näyttävät pieniltä saarilta siellä täällä ja kurjet pellon perällä ovat lähtöitkua vailla.

Silloin on syksy, kun kolme syyspoikivaa otetaan navetan lämpimään ja koulun kissa, se Luukku-Lassiksi ristitty, kipittää käpäliään kipristellen saamaan tuoretta maitoa. Minä saan astella aamukahville punaista mattoa pitkin, pihlajan marjoista punottua.

Silloin on syksy, kun hirvimiehet ajavat kovaa kyytiä ensin Niemiahoon ja sitten Hallakankaaseen. Kaukaa sydänmaalta kuuluu koiran haukku ja pian paukahtaa.

Päivällä tanssivat koivujen lehdet haravan tahdissa ja karviaispensaasta löytyy harmaasiepon hylätty pesä. Harakoilla on tärkeä neuvottelu lehtikuusen latvassa ja reittilento ruusuaidalta omenapuuhun.

Silloin on syksy, kun kasvimaan reunasta tarttuu mukaan sylillinen kehäkukkia. Kun ilta-auringon kullanpunainen valo juoksee kilpaa varjojen kanssa ohransängellä, valo väsyy ensimmäisenä ja varjot rauhoittuvat paikoilleen.

Yöllä voi olla pakkasta tai tulla sadekin. Syksyinen yö on yhdeksänlainen, sanoo vanha väki.

Se on varmaa, että jotakin raikkaampaa, jotakin viileämpää, on tulossa.