Kyyjärven verkkolehti | marraskuu 2006
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Katso lisäkuvat   

Heippa taas täältä Deggendorfista!

6.11.2006 - Carita Lillvis, Heli Kallinki

Aikaa onkin vierähtänyt melkein kuukauden verran siitä kun ensimmäisen kerran täältä kuulumisia kirjoiteltiin.

Koulu on päässyt kunnolla käyntiin ja kaupunki alkaa tuntua jo tutulta ja varsinkin nyt kotoisalta kun täälläkin rupesi lunta satelemaan. Tosin se suli melkein heti pois. Pysyvää lunta siis odotellessa.

Tällä kertaa ajattelimme kertoilla enemmän itse kaupungista ja asioista jotka ovat meidän mielestämme huvittavia ja hieman kummallisia.

Deggendorf on suunnilleen samankokoinen kuin Seinäjoki, kaupunki jossa opiskelemme siellä koto-Suomessa. Asukkaita on noin 35 000. Arkkitehtuuriltaan kaupunki on todella vanha; se on yksi niistä kaupungeista jotka selvisivät toisen maailmansodan pommituksista. Kaupunki muistuttaa meidän mielestämme Tallinnan vanhaa kaupunkia. Jotkut lukijoista ovat varmaankin siellä vierailleetkin ja voivat kuvitella minkälainen Deggendorf on.

Deggendorf sijaitsee siis eteläisessä Saksassa Baijerin alueella, lähellä Tsekin rajaa. Tarkemmin sanottuna bavarialaisen alueen sydämessä. Tämän alueen murre on aivan erilainen kuin se mihin on koulussa saksan tunneilla tottunut. Jopa saksalaisilla, jotka tulevat pohjoisosasta maata, on aluksi vaikeuksia ymmärtää bavarialaista murretta.

Eniten kommelluksia sattuu kaupassa tuon kielimuurin takia. Joka kerta kun menemme kassalle, myyjä kysyy meidän maksaessa, että onko kaikki hyvin. Ensimmäisillä kerroilla emme saaneet mitään selvää kyseisestä kysymyksestä varsinkin kun eri myyjät kysyvät sen eri lailla. Ja myyjät olivat huvittuneita seuratessaan meidän kauhistuneita ilmeitä kun emme ymmärtäneet yhtikäs mitään. Mitä siinä tilanteessa sitten tehdä..? No hymyillä vaan ja yrittää poistua vähin äänin ja huomiota herättämättä paikalta.

Muita erikoisia piirteitä joita olemme huomanneet ovat ensinnäkin ovet. Ne aukeavat väärään suuntaan. Totta kai isommissa kaupoissa ja marketeissa on liukuovet, mutta pienten liikkeiden ja yleisten tilojen ovet aukeavat päinvastaiseen suuntaan kuin meillä Suomessa. Ensimmäinen kohtaaminen tämän asian kanssa oli Münchenin lentokentällä naistenvessassa. Meinasi vallan iskeä paniikki ennen kun tajusi, että ovi aukeaakin sisäänpäin eikä ulospäin.

Yleisestihän ajatellaan, että Saksa on hyvin kehittinyt maa. No saattaa pitää paikkansa muissa Saksan osissa mutta ei täällä. Kaikki nuoret, jotka ovat muualta kuin Baijerin alueelta, ovat sanoneet, että tämä alue on aivan erilainen eikä anna oikeaa kuvaa Saksasta. Mekin olemme tämän kyllä huomanneet. Jos ajatellaan arkisia asioita niin kaupoissa pullonpalautus toimii käsin. Siellä on siis työntekijä laittamassa pulloja koreihin joka laskee samanaikaisesti palautettujen pullojen määrää. Ja kierrätys ei toimi lainkaan niin kuin Suomessa. Me olemmekin olleet aivan pihalla siitä mihin eri jätteet viedään kun ei niille ole omaa paikkaa. Kaapit alkavat täyttyä lasi-ja peltipurkeista, kun ei niitä sekajätteisiin tahtoisi laittaa.Ja sunnuntaisin kaikki kaupat ovat kiinni, joten jos unohtaa käydä lauantaina ruokaostoksilla, saa nauttia sunnuntaina päivälliseksi. pelkkää leipää ja teetä tai kahvia ilman maitoa

Eniten yllätyimme siitä, että täällä ihmiset eivät käytä paljon luottokortteja. Olemme löytäneet ehkä 4 kauppaa tai liikettä joissa voi maksaa luottokortilla, muualla käytetään käteistä tai saksalaista pankkikorttia. Tämäkin on kuulemma vaan bavarialaisen alueen ominaisuuksia, jos näin voisi sanoa.

Että jos suunnittelette matkaa tähän suuntaan, kannattaa pitää käteistä aina ulottuvilla.

Baijerin alue on hyvin katolinen ja sen huomaa myös Deggendorfin katukuvassa. Meidänkin parvekkeelta näkyy viiden tai kuuden kirkon tornit. Ja tämän myös kuulee. Kellot soivat tunnin tai kahden välein ympäri kaupunkia. Hyvänä puolena voisi mainita, että meillä on enemmän vapaa päiviä koulusta kuin muualla Saksassa, koska katolilaisuus on niin vahva tällä alueella.

Yksi mielenkiintoisimmista erilaisuuksista on se, että täällä kulkee posti joka päivä, myös lauantaisin ja sunnuntaisin. Ilmeemme olivatkin näkemisen arvoiset kun eräänä sunnuntaiaamuna ovikello soi ja kun menimme avaamaan siellä seisoi postin työntekijä paketti kädessä. Joutui oikein kaksi kertaa miettimään, että mikäs päivä tänään onkaan.

Kaiken kaikkiaan tämä kaupunki on mukava paikka asua ja käydä koulua. Se ei ole liian suuri eikä liian pieni. Ihmiset auttavat kaikissa mahdollisissa asioissa, jos vaan tajuaa kysyä. Me ainakin olemme huomanneet ettei mikään asia ole liian pieni tai niin tyhmä etteikö siitä voisi kysyä.

Mutta tässäpä kaikki tältä erää, toivotamme hyvää talven jatkoa sinne, me sitä vielä odottelemme täällä!

Carita Lillvis
Heli Kallinki