Joulusauna

Liinainen paita kainalossa, juoksee poika posket punertain.
Joulusaunaan kiirehtää.

Polun varrella ystäviä nään, niitä täytyy ihastella yhtenään.
Oravan, jäniksenkin nään, - hui - jokin musta otus yli polun pyyhältää,
en katso sinnepäin, - pelottaa.

Oudon äänen kuulen, seinähirren päältä, sirkka sirittää.
Se heinäsirkka taitaa olla, - niin kauniisti se, sirittää.

Pian pinkaisen pihasaunan syliin lämpöiseen.
Korkealla yllä kaartuu tumma taivas.
Mitä miettii pienipoika, saunapolulla juostessansa.
On Taivaanisä korkealla, Jumalan silmä valvoo kaikkialla.

Näkeekö Taivaanisä saunahankin, arasti poika kysyy isältänsä.
Lapsiansa vihtoessa, puhuu isä hiljallensa, rakastavasta Jeesuksesta, lasten parhaasta ystävästä, mielestä anteeksi-antavasta.

On niin hyvä tupaan tulla, kokonansa puhtoisena.
Väsy täyttää pienen miehen, uni alkaa silmään tulla,
lahjanalle kainalossa, huolia nyt voisko olla sulla.

Äiti katsoo poikastansa, nukkuvaista lapsostansa,
kädet ristii, hiljaa huokaa,
suureks älä koskaan lapsen kasvaa anna,
kerran, tämä pieni poika taivaankodin iloon kanna.

Taina Noponen