Katso lisäkuvat

Terveiset Italiasta

Terveiset sinne Kyyjärvelle täältä Perugiasta, Italiasta. Olen ollut täällä vaihto-oppilaana elokuun lopusta asti.

Perugia on Rooman ja Firenzen välissä, parin tunnin junamatkan päässä Roomasta, sijaitseva 150 000 asukkaan kaupunki ja Umbrian maakunnan pääkaupunki. Perugia on uskomattoman hieno kaupunki. Keskusta on kukkulan päällä ja laitakaupunki levittäytyy tasaisesti kukkulan ympärille. 

Kaupunkia ympäröi noin 3 kilometriä Etruskien aikaisia muureja, keskustaan kävellään vanhan Etruskien aikaisen kaupungin pääportin läpi ja kaupungin ydinkeskusta on lähes täysin keskiaikaisessa asussa. Aivan kaupungin keskustasta on niin upea näkymä alas laaksoon, että italialainenkin varmaan sanoisi: ”La panorama è bellissima!”.

Leipäkauppaan mennessä täytyy olla täällä erityisen tarkkana. Jos ei erikseen mainitse, että haluaa leivän, jossa on suolaa, niin saattaa hyvinkin saada ostoskoriinsa suolattoman leivän. 1540-luvulla Perugiassa oli suolasota. Silloinen paavi, joka virallisesti hallinnoi Perugiaa, oli määrännyt suolaveron, jota perugialaiset kieltäytyivät maksamasta. Niinpä Perugiassa syötiin sen jälkeen vain suolatonta leipää, en tosin tiedä kuinka kauan. Mutta ilmeisesti suolatonta leipää syödään vieläkin, koska sitä on niin hyvin saatavilla.

Reissuni alussa sain tutustua heti italialaiseen kulttuuriin. Olin varannut asunnon eräästä asunnonvälitystoimistosta jo etukäteen. Asunnon piti olla etukäteen saamieni tietojen mukaan todella hyvä. Kun keittiön kaappien ovet jäivät käteen niitä aukaistessani, ja kun oma unelmahuoneeni oli vaihtunut todellisuudessa erinäisistä huonekaluista kasatuksi varastohuoneeksi, niin päätin jo seuraavana päivänä vaihtaa asuntoa.

Uuden upean asunnon aivan keskustasta löysin jo seuraavana päivänä. Siihen muutettuani huomasin jo ensimmäisinä päivinä, että muutin ehkä kaupungin pahimpaan bilekämppään. Asuin siinä syyskuun ajan ja lokakuun alussa muutin nykyiseen asuntooni. Asun tässä kahden italialaisen pojan kanssa. Asunto on aivan keskustassa ja asuinkaverit suomalaiselle mieluisan rauhallisia.

Vaihtoreissuni alkajaisiksi suoritin syyskuussa kuukauden mittaisen italian kielikurssin täkäläisessä yliopistossa. Ennen tänne tuloa italian kielen opintoni rajoittuivat muutaman tunnin itseopiskeluun parina lähtöpäivääni edeltävänä iltana. Kielikurssi oli erittäin hyödyllinen, sillä italialaiset eivät todellakaan puhu hyvin englantia. Tuskastuttavan hitaasti kielen oppiminen lähti käyntiin, mutta parin kuukauden jälkeen ”palaset alkoivat loksahdella kohdalleen”. Nyt kieli jo sujuu sen verran, että päivittäiset asiat saan hyvin hoidettua. Mutta täällä olen huomannut, että puhuminen on muutakin kuin pelkkää informaation siirtoa. Kielellä tulee myös voida leikkiä. Italian kielen taitoni rajoittuu toistaiseksi lähinnä tiedon välittämiseen, joten monesti koen turhautumista, kun en saa ilmaistua ajatuksiani. Sen takia oli mukava, kun sain kaverini Helsingistä tänne lokakuuksi italian kielikurssille.

Suosittelen kielikurssia vaihtoehtoiseksi lomanviettotavaksi normaalille lomareissulle missäpäin tahansa sitten lomaileekaan. Kuukauden kielikurssi ainakin täällä maksaa 300 EUR, vaihto-opiskelijat saavat sen puoleen hintaan. Siinä tutustuu hyvin paikalliseen kulttuuriin ja oppii kieltäkin.

Lokakuun alussa aloitin sitten matkani virallisen päätarkoituksen, matematiikan opiskelun. Parin viikon jälkeen kävi selväksi, että seitsemän tuntia viikossa matematiikkaa italian kielellä riittää. Alussa en ymmärtänyt koulussa mitään, mutta nyt koulussa käytettävä sanasto alkaa jo olla tuttua, joten nyt voisi jo teoriassa olla mahdollisuus oppia jotain myös luennolla. Minua peloteltiin lähtiessäni sillä, että italialaisten professorien kanssa voi joutua vaikeuksiin, jos ei esitä asioita todella kohteliaasti. Ainakin minun kohdallani tämä pelko oli turhaa, sillä professorini ovat erittäin ystävällisiä. Yhdeltä professoriltani olen saanut lempinimen Lindelöf suomalaisen matemaatikon mukaan.

Italialaiset ovat ihmisinä mielestäni todella ystävällisiä. Jos tarvitsee apua, niin sitä on helppo saada. Liikennekulttuuri on todellakin nimensä veroista. Autoilijat väistävät kyllä yleensä kävelijöitä, jos se liian suuren tilannenopeuden takia vain on mahdollista. Katuja ei ole, ymmärrettävistä syistä, näin vanhoissa kaupungeissa suunniteltu autoilijoita ajatellen. Ahtailla kaduilla ajonopeus ei kuitenkaan juuri laske. Jos kuulee, että kulman takaa on tulossa auto, niin on syytä jo hyvissä ajoin etsiä sopiva suojapaikka.

Italia on maana hyvin erilainen Suomeen verrattuna. Olen käynyt Sveitsissä pari kertaa reissuni aikana, jo joka kerta minusta on tuntunut siellä käydessäni siltä kuin olisin palannut kotiin, Suomeen. Täällä Italiassa sitä tunnetta ei minulla ole. Olen yrittänyt miettiä mikä siihen vaikuttaa. Kaupungit ovat täällä todella erilaisia, kadut ovat ahtaita ja talot korkeita vanhoja rakennuksia. Kaupungeissa ei näy vihreätä juuri missään. Kadulla kävellessä ei tunne olevansa niin rauhassa kuin Suomessa. Koko ajan kuulee jonkun puhuvan ja yleensä vielä erittäin kovaäänisesti ja käsiä apuna käyttäen. Jäyhä suomalainen ehkä kaipaa kaupungilla liikkuessaankin enemmän omaa rauhaa.   

Niin se aika kuluu nopeasti. Nyt tuntuu jo siltä, että reissu on jo aivan loppupuolella ja on jo aika suunnitella paluuta Suomeen. Joulukuussa käyn vielä kuukauden kielikurssin matematiikan opintojeni lisäksi ja sitten onkin aika jo palata Suomeen ja jatkaa matematiikan opettajan opintojani Helsingin yliopistossa.

Hyvää joulun odotusta ja paljon lunta sinne Pohjolaan!

Juha Eskelinen