Kyyjärven verkkolehti | helmikuu 2007
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Kumpulan virtapiiri sai vieraakseen Kimingin virtapiirin ystävänpäivänä

Kumpulan koululla toimiva Kumpulan virtapiiri sai vieraakseen Kimingin virtapiirin keskiviikkona 14.2.2007 klo:14:00. Hyvin tuo piirien kohtaaminen sujui, ei tullut yhtään oikosulkua!


Kyyjärven vanhusneuvosto

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

178-senttinen vauva, äiti vajaa metrin

20.2. Tuula Härkönen

Leikki on lapsen työtä. Olisipa samainen taito aikuisellakin, ja onhan se, jos vain uskaltaa.

On syytä antautua isovanhemmuuteen ja nauttia siitä, kun siihen on viimeinkin mahdollisuus. On riemukasta unohtaa turha hössötys: ruuanlaitto ja siivous, pyykit ja pölyt, koreilu ja kruusailu ja olla vain mummu ja paappa (muoto on perua eteläpohjalaisjuuristamme).

Kun Lauri 11kk katsoo tutkivasti kuin viisasviisas mies, sydän sykähtää ja kun hän räväyttää hymyn ja sikristää silmiään kuin mummunsa, sydän on sulaa.

Kun Helmi 1v5kk piiloutuu yhä uudestaan ja uudestaan verhon poimuihin ja hurmaa yllätettynä löydettäessä, mummu jaksaa etsiä ja löytää yhä uudestaan. Mallioppiminen alkaa heti ja jatkuu kai loppuun asti. Siinä on paineita niin vanhemmille kuin isovanhemmillekin. Helmi matkii paappansa haukotusta suu selällään ja pitkään, yskii kuin mummunsa jne.

Kun ikää tulee enemmän, leikit saavat uusia muotoja. Essi 3v5kk odottaa mummuansa leikkimään. Meillä on vakioleikit kuten parturi ja kauppa. "Ulko- vai sisäkampaus?"    Kaupan kassa kysyy aina: "Pankki vai visa?" ja sanoo "Kiiiitos", kun asiakas lähtee.

Essi oli vajaa 2-vuotiaana toissa kesänä käymässä Korkeasaaressa ja yhä edelleen leikimme Korkeasaarta. Valmistaudumme ottamalla muumilaukkuun leikkieväitä. Essi ajaa, menemme bussilla (istumme sohvalla). Sitten kuljemme huoneesta toiseen, nurkasta nurkkaan ja Essi sanoo: Katso tuolla on käälmeitä. Nyt menemme katsomaan kulkeja. Ja sitten pöllöjä ja tiikeleitä ja leijoneita... Lopuksi istumme olohuoneen matolle syömään eväitä.

Uusimpia leikkejä on vauvaleikki: toinen on vauva ja toinen äiti. Vauvalle pitää antaa leikkisosetta tai leikkipuuroa, hänelle pitää laittaa peitto, sitten äiti lukee kirjaa ja laulaa unilaulun ja sitten vauva herää kahden sekunnin kuluttua, jotta voimme vaihtaa rooleja. Kuvitelkaa, kuinka minä vauva rötkötän sohvalla unirätin eli sideharsovaipan alla, kutsun 93-senttistä äidikseni, joka syöttää minulle leikkipuuroa, lukee Muumi-kirjaa ja laulaa lopuksi "Nuku, nuku nulmilintu.."

Ettenkö antaudu leikkiin: ei tule mieleenikään mahdolliset emännän velvollisuudet tai keskustelut ns. aikuisten kanssa tai TV:n katselu tai lehtien lukeminen. Mitä voimme antaa lastenlapsillemme: aikaa ja läsnäoloa. Sitä myös saamme - tänä kiireisenä, stressaavana aikana. Ihmisen elo on iloa!