Kyyjärven verkkolehti | maaliskuu 2007
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Nuorten kuoro virkisti mieliä

Nuorten kuoro lauloi sunnuntaisessa messussa useimpia lauluja. Seurakunnan vanhuksilla ja nuorilla oli yhteinen kirkkopyhä 18.3.


Hevosia ja hampaitaPaastonaikana katsellaan Golgatalle päinJurttailuaÄidit lapsineenKevättä ilmassa

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Katso lisäkuvat   

Hevosia ja hampaita

Mirjam Huotari

Taakse jäi Kyyjärvenkin jurtta-viikko. Kyyjärven koululaiset ja vähän muutkin asukkaat pääsivät tutustumaan mongolialaisen paimentolaisheimon elämään ja samalla lähetystyöhön. Seikkailun tarjosi Kyyjärven helluntaiseurakunta yhdessä Keski-Suomen helluntaiseurakuntien koulupastorin Markku Mäkisen kanssa.

Hevostakin arvokkaampi on kuulemma kameli. Kumpaakaan ei myöskään jätetä lypsämättä. Hevosen karvakin käytetään köysien tekemiseen. Niin ja hevosmiehen tai hevosnaisen taival alkaa kolmivuotiaasta tukanleikkuujuhlan myötä. Miltäköhän mahtaisi suomalaisesta pienestä miehestä tai naisesta tuntua, jos sukulaiset ja ystävät kutsuttaisiin kolmivuotisjuhlien sijasta tukanleikkuujuhlaan? Totutusti tulisivat kyllä lahjat jokaiselta, mutta jokaisella olisi myös lupa viedä mukanaan pieni tukku siihen asti vapaasti kasvanutta juhlakalun tukkaa. Taitaa kuitenkin pientä mongolialaista ajatuttaa enemmän kuin isän loppu viimeksi kaljuksi ajelema pää ulkona odottava ensimmäinen ikioma hevonen.

Mongolian pääkaupungissa Ulambatarissa on noin 400 000 jurttaa. Kaiken kaikkiaan väestöstä on vielä noin 20% paimentolaisia. Järin suuri joukko ei siis enää ole, muttei siitä vielä harvinaisuuttakaan ole tullut, vaikka kaupungistuminen valtaakin alaa, eikä se aina ole niin mutkaton seikka, mistä kertovat lämpötunnelien asukit. Ei kuulemma parane kävellä silmät taivaisiin luotuna. Muuten voi löytää itsensä lämpötunneliin pudonneena ja samalla jonkun kodista.

Lähetystyö ei aina ole suoraa julistamista. Joskus se on ensin käytännössä osoitettua Jumalan rakkautta. Sen jälkeen voi sitten kertoa, mistä tuo rakkaus on peräisin ja samalla siitä Jumalasta, joka rakastaa. Rakastaa jopa niin paljon, että antoi kaikkein arvokkaimpansa eli oman ainoan Poikansa, jotta uskomalla Jeesukseen ihminen voisi saada syntinsä anteeksi. Siinä rakkaudessa on lähetystyöntekijän motiivi, vaikka joskus se voi käytännössä olla vaikkapa hampaiden pelastamista. Kuinkakohan monelle suomalaislapselle edes juolahtaisi mieleen kokeilla pestä hampaitaan jonkun isovanhemmistaan harjalla saati sitten, että koko perhe harjaisi hampaansa samalla harjalla? Ei ihme, jos tarvittiin pienoista hammasterveysvalistusta.