Kyyjärven verkkolehti | huhtikuu 2007
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Katso lisäkuvat   

Kelirikko muutti suunnitelmat

22.4.2007 Hakola Eevaliisa / Kyypartio

Lettutaikina piti valmistaa Metsolassa, mutta toisin kävi.

Sählärit- vartion retki piti alunperin toteuttaa jo helmikuussa. Peruttiin silloin kovan pakkasen vuoksi. Koska partion viikottainen toimintakausi hupenee toukokuun loppuun, päätin noin viikko sitten, että nyt matkaan jos koskaan. Mieheni ei vain ihan ymmärrä näitä retkiajankohdan valintojani; pakkaset, kelirikko...

Viime perjantai-iltana sitten minä ja kolme vartiolaista ollaan matkalla kohti Metsolaa. Pääsin juuri sanomasta pojille, että tässä on nyt sitten viimeset talot ja sitten alkaa metsätaival. Samalla huomaan pienen koivutukin poikittain tiellä ja ajokieltomerkinkin tunnistan. Tiesin kyllä etukäteen, että koko talven siellä on raskaalla kalustolla ajettu mutta ei pälkähtänyt mieleeni etteikö se minua kestäisi.

Onnekseni on ajattelevia ihmisiä olemassa. Että huomaavat laittaa sulun tielle. Muutenhan minä oisin kyllä karauttanut autoni sinne mutavelliin kiinni. Niistä viimeisistä taloista sain sitten ystävällisiä neuvoja. Kämpälle olisi voinut mennä toista reittiä mutta kun en ollut vastuussa vain itsestäni, oli järkevää hylätä suunnistus suunnitelmat. Kävely perille olisi muuten maittanut mutta yhden pojan kantamus ei ollut helposti kannettavaa mallia. Ja kun takapenkkiläiset eivät halunneet kotiinkaan palata, päätettiin suunnaksi Saunakylän kota.

Lettutaikinaa päästiin siis tekemään. Ja kokeilemaan jään kestävyyttä. Yöpyminen kodassa sujui, tosin muutaman kerran yöllä kävi mielessä Metsolan hellan ihana lämpö... ei raaskittu koko yötä puuta polttaa. Kaikki olivat aamulla kuudelta valmiit nousemaan ylös! Eihän kuulosta lauantaiaamulta?

Sovittiin että seuraava yritys Metsolaan on heti syyskuun alussa kun partio aloittaa kesätauon jälkeen viikkotoimintansa.

Edelleen Kyypartiota vaivaa se sama pula. Pula aikuisista jotka voisivat mahdollistaa tämän kaltaisia retkiä. Partiolaiset jo tietää, mikä tumpelo minä olen. Eli osaamisesta se ei ole kiinni.  Lippukunnanjohtajan pesti työllistää jo sinänsä, samoin viikkotoiminta. Retket jää viikonloppuihin ja vähenevät vielä tästä jollei asiaan sitoutuneita aikuisia löydy mukaan.