Juhla Kotikirkossa

Virren 194 sävelmään.

Muistot palaa aikaan, mitä kestää saikaan
taistoissansa Suomen kansa;
isät, sulhot, veljet tulisateen alla,
äidit kotirintamalla.
Raskaasta ajasta Herra auttoi meitä
käymään rauhan teitä.

Sotaorvon, lesken unelmat jäi kesken;
isän töihin poika astuu.
Huoltajatta jäivät. Suru täytti päivät.
Kaikesta nyt oli vastuu.
Rukoiltiin, selvittiin. Siunauksen myötä
tehtiin yhteistyötä.

Sodan jälkivammat-invalidi-kannat
ruumiissasi sielussasi.
Hengen säästi Luoja. Sinä olit suoja
kodin, uskon, isänmaasi.
Siitä me kiitämme tänään nöyrin mielin,
sydämin ja kielin.

Vapaina nyt saamme kotikirkossamme
tulla eteen Jumalamme,
pyytäien: ethän meitä, Isä koskaan heitä
eläissämme, kuollessamme.
Armahda, johdata; Herra, päästä saahan
taivaan isänmaahan.