Ruskaretkellä 2007

Sisko Pillikko riimitteli syksyn ruskaretken tapahtumat seuraavasti:

"Reissuun pääsimme jälleen kerran, ja oppaaksi saimme oman kirkkoherran. Päivä oli kuudes syyskuuta, matkaan lähdimme aamulla varhain ja sääkin oli mitä parhain.

Reijo kun istui penkille kuskin, siinä kukaan pelkää tuskin. Johan siinä tietä pyörien alla hukkui, ja tuskin kukaan ennen Tuposta nukkui. Oli siellä myöskin Irmeli mukana, Hän oli meidän kaikkien tukena. Tupoksessa nisukahvit joimme, ja mitä siinä sitten muuta voimme, kuin kiitellä Kyyjärven Osuuspankkia, kun meille halusi päiväkahvit hankkia. Matka taittui joutuisasti, ihan Napapiirille asti. Tuomaan tuvalla saimme ruokaa, ja kuinka moni jälleen huokaa, nappia ja vyötä taas kiristää, millähän voisi itseään piristää. Toiset matkamuistoja hankki, niitä ei sentään maksanut pankki, omaan käteeni ei tarttunut mitään suurta, kuin muutama kortti, ei mitään muuta. Matka jatkui kera lauluin, äärelle Muonion kirkon alttaritauluin, kaunis oli kirkko siellä, ja pyhisin runsaasti väkeä tiellä. Kertoili nuorisonohjaaja meille, ja siitä jatkoimme Lapin teille. Songanmuotkassa muistoihin palattiin, kun meitä siellä portailla taas niin rakkaasti halattiin. Edessä oli torstain viimeinen rasti, kun päästiin ihan Hettaan asti. Huoneet meille näytettiin ja taas vatsat täytettiin. Hyvät oli siellä sängyt nukkua, ei tarvinnut koko yötä kenenkään kukkua. Aamulla aikaisin herättiin ja tavarat autoihin kerättiin, mutta minkäs me sille mahdettiin, että ruokaa taas vatsaan ahdettiin. Pitihän se syödä pois, ettei heti nälkä ois.

On riemu, kun saan tulla, sun Herra temppeliis... kaikui Enontekiön kirkon penkistä, kun saimme ravintoa henkistä. Rovasti meille  sanaa luki ja sen pieneksi saarnaksi puki. Hyvä siitä oli eteenpäin siirtyä, kun alkoi seinälle kuvia piirtyä, tunturilapin elämästä, heille niin rakkahasta. Enontekiö jo taakse siirtyi, kun jo Norjan tunturit kaukana piirtyi. Eteemme kun Altan kanjoni aukes, johan siinä kahvinkeitin laukes. Reijo meille kahvia mukista antoi, ja Irmeli kumppaneineen leipää ja kakkua pöytään kantoi. Maisemat oli huikeat, eikä kellään naamat muikeat. Kahvi oli hyvää ja sitä oli riittävästi, en muuta osaa kuin hiljaa käteni ristin. Karua ja kaunista seutu on tää, siitä mieleeni ikuinen muisto jää. Hammerfestissa päämme tyynyyn painettiin, ja unen tulla annettiin. Aamulla matkaa taas jatkettiin, sen kaupungin kirkon ovi kun avattiin. Rovasti taas hyvin aloitti päivän tään, ja mitä ollenkaan tänään vielä eessäin nään. Mikä oli sen jatkuvan tulen arvoitus, se ei meille selvinnyt, vaikka tehtiin siitä kartoitus. Rovasti kun arvoituksia heitteli, Reijo jo salaa kahvia keitteli. Baari oli vuonossa pian auki, ei muuta kuin siinä ihmettelin ja nautin. "Karhunpesä" oli  varrella tien, mulle pukkasi ihan pintaan hien, kolmesti kaahasin hyllyjä läpi, kun huomasin ett autoon jo kiiruhti väki. Jotain vihdoin mieluista näin ja siirryin siitä kassalle päin.

Saariselällä oli paikat meillä, vaikka osa meistä yöpyi eri teillä. Lihaa oli Reijo pöytään pyytänyt, vaan kalaa oli kokki siihen syytänyt. Sunnuntai oli viimeinen päivä retken, Sodankylässä viivyimme vielä hetken. Jumalanpalvelukseen tiemme kulki ja lämmin tunne meidät syliinsä sulki. Kirkkokahvit kuului kuvaan, niistä ei kai kieltäytynyt kukaan. Matka taas jatkui ja esille kaivettiin jo myydyt arvat, taaskin voittoja saivat vain harvat. Pajakylässä joulupukkia etsin kyllä, vaan en löytänyt, tais olla vielä yöpuku yllä. Mulla tuli taas hiki pintaan, vaikka joulumieli jo puski rintaan. Ranualla saimme vielä vatsat täyttää, ja kavereille tuliaisostokset näyttää. Tupoksessa kahvit taas juotiin, ja esille ajatukset tuotiin, oli lenkki tämä ollut hyvä, ja sydämessä kiitollisuus syvä. Paljohan vielä jäi tästä pois, mut' eihän sitä kaikkea kertoa vois. Kaikesta kiitämme Taivaan Isää, ja toivomme näitä reissuja lisää. 

Kuva on Hammerfestin kirkosta