Kyyjärven verkkolehti | marraskuu 2007
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Katso lisäkuvat   

Nopola City Haikilla

4.11.2007 Eevaliisa Hakola/ Kyypartio

Perjantai 2.11. toi illansuussa kuusi vartiolaista kololle. Missä me nukutaan? oli kysymys , joka jäi vaille vastausta.

Haikin rastitehtävät aloitettiin kallaamalla kaapista suomen lippua. Tuli todetuksi että narut niin poikki ettei normikokoisia lippuja pystynyt solmimaan salon naruihin. Harjoiteltiin sitten hieman pienemmällä lipulla lipun nostoa ja laskua ynnä siihen liittyvää etikettiä.

Lippusolmu oikeaoppisesti ei varmaankaan onnistunut. Sehän on kerrattu jalussolmu. Solmuja väsättiin oikein urakalla, minäkin osaan taas hetkenaikaa muutakin kuin umpisolmun:) Lipunnosto harjoituksissa keli tuntui hieman viileältä. Mutta pihalle oli silti lähdettävä talsimaan kun kerran haikilla oltiin. Seuraavana vastaan tuli pyöräkolari. Kaks oli törmännyt yhteen ja heitä piti osata auttaa. Hoh hoijaa, pitää katsoa vissiin peiliin... eli opeteltavaa sarkaa vielä riittää. Onneksi tekemällä ja harjoittelemalla oppii.

Haikki jatkui Honkalehdon ekopisteen kautta Sopukka grillille lämmittelemään. Otettiin siinä vain kartalta kompassin avulla suuntaa ruokarastille. Ja nuuhkittiin grilliherkkujen tuoksuja. Narinaa alkoi kuulua siinä vaiheessa kun kerroin, että pimeä taival metsän poikki Harsulle alkaa. Porukalla siitäkin selvittiin. Ihmeteltiin tovi palanutta hiihtomajaa. Ja talsittiin kohti laavua.

Pururadan valot sammuivat juuri sopivasti kun pojat alkoi ruoan tekoon. Joku totesi että iltakymmeneltä tälläistä vahvaa ruokaa syödään! Lämmitti kuitenkin mieltä ja sisuksia mukavasti. Sanoin kokkipojille etten ole näin hyvää broilerikermajuusto kastiketta ennen syönyt. Ja matka jatkui laavulta kohti Virkkakangasta. Taas hieman narinaa ja nurinaa kuului pimeydessä. Pitkän, tosi pitkän saran poikki kävely lyhensi hieman matkaa. Joku mukana kävelevä aikuinen oli eniten suunnasta sekaisin, vaikka oltiin melkein perillä.

Hiljaisella rastilla sytytettiin vuorokauden jo vaihtuessa kynttilät. Hautausmaa oli kaunis monien kynttilöiden valaistessa pimeää yötä. Eikä tunnelma siellä ollut lainkaan pelottava. Seuraavaksi kengänkärjet suunnattiin kohti Nopola cityä. Heijastimet olivat tarpeen. Viimein kysely yöpaikan sijainnista loppui kun päästiin lämpimään levittämään pussit ja patjat lattialle. Minua nukutti mutta Lynxejä vielä kukutti. Oli pakollisen korttiringin aika. Puoli kolme yöllä tuhistiin kuitenkin jo kaivattua unta.

Aamulla nukuttiin ihan pikkasen pommiin... Aika nopeasti oltiin kuitenkin lähtövalmiina pihalle aamupalan tekoon. Sitä mentiin tekemään pikkasen kauemmas eli Kalettoman laavulle. Trangian polttoneste jäi matkasta. Keittivät sitten puurot ja sopat nuotiolla. Pakolliset kivet piti hettää lammen jäälle ja yhen pojan mittanen kepukka hakata "suohon", eli sitä normaalia energiaa, sanoisin.

Enää odotti yöpaikan lattian siivous ja jokamiehen oikeuksien läpikäyminen. Olivat jo aika kypsiä minuun, eli oli aika lähteä kotiin.