Hallitus haasteiden edessä

Suomi neuvotteli vastikään kuusivuotisen ratkaisun Etelä-Suomen maatalouden 141-tukeen. Neuvottelutulos ei ollut kovin hyvä.

Vaikka tuki säilyy, se laskee vuosittain ja loppuu kokonaan vuonna 2013. Tämä on kova isku monelle maatalousyrittäjälle. Pahiten tuen leikkaukset tuntuvat sika- ja siipikarjatiloilla.

Vaikka 141-tuki koskee vain Etelä-Suomen aluetta, sillä on suuri vaikutus koko maan maatalouteen ja elintarviketeollisuuteen. Siksi tuen säilymisen puolesta olisi pitänyt taistella lujemmin. Mielestäni Suomen olisi pitänyt asettaa 141-tuen säilyminen EU:n uuden perustuslakisopimuksen hyväksymisen ehdoksi. Tällainen ”koplaaminen” ei kuitenkaan käynyt pääministeri Matti Vanhaselle. Ihmettelen tätä, koska esimerkiksi Italia ja Puola saivat haluamansa myönnytykset läpi, koska ne puolustivat omia etujaan tiukasti. Suomi ei tuonut vaatimustaan edes neuvottelupöytään!

Seuraavaksi hallituksen pitää puolustaa EU:ssa suomalaisia maitotiloja. EU-komissio aikoo poistaa maitokiintiöjärjestelmän, mikä tarkoittaisi täystuhoa suomalaisille maitotiloille. Keski-Suomelle kiintiöiden poistuminen olisi isku, sillä maakunnassa on tällä hetkellä yli 800 maitotilaa. Suomella ei ole varaa antaa periksi maitokiintiöneuvotteluissa. Liian kiltti oppilas ei saa olla, vaan omia etuja pitää puolustaa viimeiseen asti.

Kotimaisen metsäteollisuuden yllä leijuu mustia pilviä. Venäjän aikomus korottaa puutulleja tarkoittaa pahimmillaan 16 000 työpaikan häviämistä Suomesta. Teollisuudelta jäisi uupumaan noin viidennes tarvittavasta raakapuusta. Suomen metsäteollisuus ei ole kuitenkaan venäläisen puun varassa. Jos tehtaille saadaan korvaava puu kotimetsistä, voi metsäteollisuus pelastua. Laskelmien mukaan omien metsiemme vuotuisia hakkuumääriä voitaisiin lisätä 10–15 miljoonaa kuutiometriä. Istuvan hallituksen olisi tehtävä yhdessä metsänomistajien kanssa suunnitelma siitä, kuinka kotimainen puu saadaan metsistä liikkeelle ja tehtaiden käyttöön. Myös metsänhoitoon on panostettava. Tutkimusten mukaan metsien ensiharvennustarve on yli kaksinkertainen tehtyihin harvennuksiin verrattuna.
Metsäsektorilla on myös huutava pula metsäkoneenkuljettajista, metsureista ja muista metsäalan ammattilaisista. Metsänhoito on entistä tärkeämpää, koska huono varhaistuotanto voi laskea määrän lisäksi myös puutavaran laatua.

Vaikka paineet saada puuta kasvavat koko ajan, on tärkeää pitää kotimaisen puun hinta kohtuullisena. Jyrkkään hinnannousuun ei ole varaa. Pitää muistaa, että suomalaiset metsänomistajat kilpailevat globaaleilla markkinoilla ulkomaisen puun kanssa. Metsäteollisuuden karkaaminen pois Suomesta halvemman puun takia ei ole kenenkään etu. Kilpailu on kovaa, Stora Enso käyttää jo nyt brasilialaista halpaa eukalyptuspuuta Oulun tehtaallaan ja vie sitä myös Kiinaan. Jotta puu saadaan metsistä tehtaille, on alempiasteinen tieverkko saatava nopeasti kuntoon. Myös hiljaisia ratoja on kunnostettava puukuljetuksia varten. Monet tiet ovat varsinkin keväisin niin huonossa kunnossa, etteivät kuljetusrekat pääse kulkemaan niillä ollenkaan. Meillä ei ole varaa seisottaa tuotantolaitoksia huonojen teiden takia, joten asialle on tehtävä jotain. Hallituksella riittää puhetta, mutta se ei enää riitä. Nyt tarvitaan rahaa ja nopeita toimia.

Suomi oli viime vuonna maailman viidenneksi suurin metsäteollisuuden tuotteiden vientimaa ja metsäteollisuustuotteiden osuus Suomen koko tavaraviennistä oli 20 prosenttia. Voidaan sanoa, että Suomi elää metsästä. Puuta on jalostettava jatkossakin ja tuotteet myytävä maailmalle hyvään hintaan. Myös mekaaniseen metsäteollisuuteen pitää panostaa vahvemmin. Vientituloilla pidetään yllä suomalaista yhteiskuntaa; maksetaan eläkkeitä sekä kustannetaan terveys- ja sosiaalipalveluja.
 
Matti Kangas
kansanedustaja (Vas.)
Jyväskylä