Tuokiokuvia Pariisista

21.12.2007 Kaisa Tamminen / PK

Keskellä pimeän Suomen joulunalusajan lennähdimme katselemaan, miltä Pariisissa näyttää joulun tulo. Olin lukenut keskieurooppalaisista joulumarkkinoista ja tietysti mielessä oli pienoinen toive päästä keskelle sellaisia. Pariisi sijaitsee mukavasti muutaman tunnin lennon päässä Suomesta, kunhan ensin selviää lentoasemalle.

Totta kai Pariisissa piti ensin ne kuuluisimmat nähtävyydet käydä tutkimassa. Ensimmäisenä varmaan jokaisen mieleen tulee Eiffel-torni.

Olimme kuulleet, miten valtavat jonot sinne on. Mutta ei meidän tarvinnut odottaa kuin varttitunti, kun jo olimme hississä, joka johti kohti korkeutta. Tosin kohta selvisi, että hissi meni vain alatasanteelle ja siellä sai sitten jonottaa paljon pidemmän tovin, jotta lopulta pääsimme ylös. Huipulla TUULI. Eräät matkailijat näkyivät olevan neulevaatteissa, meillä sentään oli talvipalttoot yllä. Näkyvyys oli komea yli kaupungin. Kuulemma parhaimmillaan sieltä 300 metrin korkeudesta voi nähdä jopa 70 kilometrin päähän.

Riemukaari oli tietysti myös tutkittava. Tuntemattoman sotilaan haudalla monumentin juurella paloi ikuinen tuli. Louvren taidemuseoon ja Notre Damen katedraaliin tutustuimme vain ulkoa päin, sillä lyhyttä lomaa ei aivan malttanut kuluttaa jonoissa seisomiseen.

Metro oli tosi sujuva väline liikkumiseen, niitä kulki moneen suuntaan monessa eri tasossa. Ja niitä ilmaantui paikalle muutaman minuutin välein. Mutta eipä siellä maan alla nähnyt kuin tunneleita ja liukuportaita toinen toisensa perään. Joukkoliikenne lienee kovassa käytössä, sillä liikenne maan pinnalla olikin sitten aivan rauhallisen näköistä. Autot oli parkkeerattu monin paikoin niin tiuhaan, että täytyi ihmetellä, miten ollenkaan autonsa saa pois parkkiruudusta.

Mitään varsinaisia joulumarkkinoita emme kohdanneet. Kovin vähän löytyi muutenkaan jouluhulinaa. Siellä täällä kadun varrella näkyi liikkeiden ikkunoissa joulukoristuksia. Iltasella eräissä tavarataloissa oli aivan upeat jouluvalaistukset, samoin myös muutamilla kaduilla. Kaupoissa sisällä oli kyllä joululahjatavaraa, mutta eipä kovinkaan paljon koristuksia. Erikoista oli myös kauppojen hiljaisuus. Ei siellä kuulunut juuri lainkaan joulumusiikkia. Monissa kaupoissa olivat miesmyyjät palvelemassa tummiin pukuihin pukeutuneina. Kaduilla meininki näytti kovin kansainväliseltä, kaikenväriset rodut olivat edustettuina.

Joulukoristeiksi tarjoiltiin pieniä kuusia, jotka saattoivat normaalin lisäksi olla melkoisen villin värisiä. Kuusen koristeina olivat meillekin tutut pallot kylläkin useamman värisinä versioina, mutta saattoihan kuusesta löytyä vaikka höyheniä, nalleja, appelsiininsiivuja jne. Lumiukko ja pukki olivat monesti risteytyneet lumiukkopukiksi. Muutamiin näyteikkunoihin oli rakennettu liikkuvista hahmoista hienot systeemit. Niissä seikkaili pingviinejä, susia ja jääkarhuja. Emme juuri lainkaan nähneet meille tuttuja joulutonttuja tai myöskään seimen hahmoja ikkunoissa.

Hauskaa oli nähdä, miten innolla keskellä kaupunkia harrastettiin talviurheilua. Lämpötila oli monta astetta plussan puolella, mutta pienessä mäessä laskettiin vuokrapulkalla ja luistettiin pienoisella radalla.

Lopuksi täytyy todeta, että omat ennakkoluulot saivat taas karista. Joskus oli kuullut sanottavan, että ranskalaiset ovat kovin leuhkaa väkeä, eivätkä halua puhua muuta kuin omaa kieltään. Me saimme tosi ystävällistä ja iloista palvelua englannin kielellä. Vähän päästä ihmiset pyysivät anteeksi, jos vähänkään hipaisivat toista. Ja metrossa tarjottiin istumapaikkaa, vaikka ei satukaan olemaan eläkeläinen. Matkailu avartaa!

Paluulennolle lähdettäessä matkustettiin junalla lentoasemalle runsaan parinkymmenen kilometrin matka. Esikaupunkialueella oli kovin pimeää. Harvassa yksityistalossa oli minkäänlaista joulun merkkiä, vain muutama koristelamppu siellä täällä. Kyllä täällä Suomen pimeyden keskellä oli mukava ajella läpi yön ja katsella pihoista lämpöisesti loistavia jouluvaloja.