Ajankohtaista lasten liikunnasta

Liikunnan ja urheilun maakuntajuhlan yhteydessä järjestettiin seminaari, jonka otsikkona oli tämän jutunkin otsikko. Seminaari antoi jälleen kerran paljon ajattelemisen aihetta itselle niin äitinä, opettajana kuin kuntapäättäjänäkin.

Seminaarin ensimmäinen puheenvuoro oli aiheeltaan "Miten toteutan hyvää lasten liikuntaa?", alustajana Nuoren Suomen kehitysjohtaja Jukka Karvinen. Hän kertoi viime aikaisista tutkimuksista, jotka valitettavasti osoittavat, että lasten liikunnan harrastaminen on vähentynyt, liikkumattomien ja terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien lasten määrä on nousussa ja lasten motoriset perustaidot ovat suurella osalla 7-vuotiaista paljon aikaisempaa heikommat. Reseptinä liikunnan lisäämiseen Karvinen näki yhteistyön välttämättömyyden eri tahojen välillä; päivähoito, neuvola, koulu ja urheiluseurat. Olennaisin viesti mielestäni esityksessä oli kuitenkin se, että ARKILIIKUNTAA tulisi lisätä. Pienet reissut voisi kulkea jalan tai pyörällä, välituntiliikuntaa tulisi lisätä ja lasten elinympäristö tulisi rakentaa/jättää rakentamatta sellaiseksi, että se houkuttelee liikkumaan.

Seminaarin toinen puheenvuoro oli Arja Sääkslahden "Mistä lasten liikuntainnostus syntyy?". Kiteytettynä viesti oli se, että lapsi on luonnostaan ja syntyjään innostunut liikkumaan ja oppimaan uusia taitoja myös liikunnan saralta, kunhan uudet haasteet tulevat oikeaan aikaan itse kullekin. Aikuisen tehtävänä on kannustaa, osallistua ja luoda liikuntamyönteinen ympäristö lapselle.

Viimeinen alustus oli aiheesta "Kuinka kehitän koko koulun hyvinvointia liikunnan avulla" , puhujana rehtori Seppo Pulkkinen Kuokkalan koulusta. Pulkkinen valotti asiaa oman työnsä kautta muistuttaen meitä opettajia siitä, kuinka paljon vartijoina me olemme, etenkin luokanopettajat liikunnanopettajien lisäksi. Liikuntapäivien kautta on mahdollistaa vaikuttaa koko koulun ilmapiiriin ja asenteeseen liikuntaan oppiaineena ja toivottavasti myös elinikäisenä harrastuksena. Verkottuminen urheiluseurojen, naapurikoulujen ja koko koulun henkilökunnan kanssa antaa enemmän mahdollisuuksia ja voimavaroja eri tempausten järjestämiseen.

Meillä täällä Kyyjärvellä on mielestäni melko hyvä tilanne liikunnan suhteen; ilmaiset harjoitusvuorot, paljon ohjattua liikuntaa eri ikäisille, uimahalli, kaukalo, hyvin hoidetut ladut, jne. muutamia mainitakseni. Tästä kaikesta yhteiskunnan panostuksesta huolimatta suurin vastuu on meillä kodeilla! Kuinka me aikuiset suhtaudumme liikuntaan? Ohjaammeko lasta liikunnan pariin? Velvoitammeko tai annammeko edes mahdollisuuden liikkumiseen? Alakouluikäisen liikunnan tarve, 2 h päivässä, ei täyty kerran tai kahdesti viikossa seuran harjoituksissa käymällä!

Meillä aikuisilla on jakamaton vastuu lasten liikkumisesta ja siitä, millaiset elintavat hän kotonaan oppii. Jukka Karvisen lopetussanat pysäyttivät:"VÄHÄN LIIKKUVA LAPSI EI LIIKU AIKUISENAKAAN". Keleistä huolimatta lähdetään liikkumaan monipuolisesti ja pyydetään kaveritkin mukaan!