Katso lisäkuvat

Kevätretki Julmille Lammille

Kyypartion kevään päätösretki vei linja-autollisen pieniä ja vähän isompia retkeläisiä jylhän komeisiin maisemiin.

Mietit otsikon kellonaikaa. Se on siinä siksi, että tämä juttu on samalla pieni raportti Nopola Newsin jutun kirjoittamisesta. Retkellä nimittäin yritin haastaa yhtä sun toistakin jutun tekoon, mutta kun kuulemma eivät osaa kirjoittaa! Kait siinä 1-2 vuotta vierähti ennenkuin alaluokkien opettajani Kielo Elo sai minulle tämän jalon taidon opetettua. Kiitos hänelle siitä. Nyt on siis lätkän toinen erätauko menossa.

Klo 0.16. ja mitalikahvithan siitä pelistä tuli!  - Ja kahvipannu porisi päivällä nuotiolla, se 5 litranen, kun saavuimme Ylä-Julmalammen taukopaikalle. Kyy Eki oli sinne jo tulet viritellyt. Maasto oli kyllä julman oloista kävellesämme: rotkoja, kivistä polkua, vähän portaita, eteensä sai katsoa. Maisemia ennätettiin myös mukavasti ihailla. Kyllä oli jääkausi nähtävää muovannut. Joku lapsista oli tarkkana ja havaitsi korvasienenkin. Oravan syömiä käpyjä näkyi myös paljon.

Matkaa 13- valtatieltä taukopaikalle oli noin 1,5 km. Ihan juosten maaston haastavuuden vuoksi sitä ei kuljettu. Myös taukopaikalla oli sopivia pieniä vaaran paikkoja, jotka kovasti kiinnostivat. Ja aikuiset välillä kieltää kaiken kivan. Lue: vaarallisen kivan. Kuten nyt esim. hienojen kivien hakkaamisen muistoksi tai kurkkimisen kallion reunalla, josta pudotus veteen. Alue on luonto- ja maisemasuojelualuetta, siksi niitä matkamuistoja ei voinut kerätä. Mutta toivotaan että joku nykyinen sudari muistaa myöhemmin paikan, vie sinne retkelle omat lapsensa. Että paikka on  silloin yhtä kaunis ja luonnontilainen.

Retkellä oli mukana myös japanilainen nuori opiskelija, joka vaihdossa suomessa. Heini oli hänet ystävällisesti napannut Kokkolasta mukaansa. Kaikki oli hänestä ihanaa ja kaunista. Mutta minä ainakin olin ihan tökerö, en edes tervehtinyt häntä. Että hävettää. Mihinkähän käytöskurssille minut pitäs laittaa?

Evästettiin pitkän kaavan mukaan. Kiitos sponsorille eli kylän ruokakaupalle retkieväistä! Sen verran viileät kelit olleet, että makkara maistui tosi hyvälle. Paluumatkalle lähdettiin sitten toist puolt lampee kiertävää polkua. Minä taapersin siellä häntäpäässä, enkä oikein ymmärrä miten se etupää niin rivakasti eteni. Lämmin siinä kävellessä tuli. Retkellä tarvittiin vain pari pientä laastaria, että hyvin meni.

Kello näyttää 1.00. Lämpömittari kertoo 2,8 plussaa. Hidasta tämä kirjoittaminen on. Päivällä pyrin kirjoittamaan jos vain ennätän, mutta toisaalta jos unta ei tule, on  tämä parempi kuin huokailla sängyssä. Kamera ilmoittaa tuossa vieressä, että akku tyhjä. Unohdin sen piuhaan kiinni kun lätkä alkoi. Lisäkuvia pitäis sitten seuraavaksi. Ja kohta alkaa ankara pohtiminen, mitä tuli kirjoitettua, voinko julkaista? varsinkin nyt, kun on tätä asian vierestä juttua.

Suuret kiitokset kaikille retkeläisille mukanaolosta. Juhannuksen jälkeen sitten inkkaritouhuilla jatketaan. Lisäkuvat nyt laitettu. Haastan seuraavan kirjoittajan jutuntekoon. Liikkuvaa kuvaa ja lisäkuvia retkestä kaivataan. Juttu ja tiedontuottajan raportti päätyy ajassa 1.50.