Katso lisäkuvat

Vaivan palkka

Yöpakkasten aikaan toukokuulla sai naapurit ihmetellä, kun kiedoin harsoa männyn ympäri.

Tosin, olisko tuo niin outoa ollut kun minusta kyse... Perjantaina 9.5. Kaisan kanssa katselimme alppikärhöäni, joka muistutti enempi risukasaa. Hieman oli elonmerkkiä kun hentoa vihreää lehteä pukkasi sieltä kasvien yläpäästä. Tuumittiin siinä, ettei sitä oikein voi leikatakkaan, kun vihreys on siinä yläosassa. Muistelin silloin että kaksi kärhöä, jotka olen istuttanut männyn molemmin puolin ovat muutaman vuoden vanhoja. Löysin nyt dokumentin, olen ostanut ne Ahosen taimistolta 5/2004. Puutarhan päiväkirjasta tuonkin tiedon olis löytänyt, vaan kun ei ole tullut sitä vielä aloitetuksi.

Sunnuntaina 11.5. äitienpäivän kunniaksi löysin kärhöstä nuppuja. Kas kummaa, se ei vielä aiemmin ollut kukkinut. Innosta puhkuen tätä iloa kerroin, ihan niinkuin se nyt ketään kiinnostaisi. Yöpakkasia luvattiin. Siispä männyn runko harsolla pakettiin ja pyykkipojilla kiinni, että pysyy. Ja vaiva palkittiin 14 upealla kukalla. Nupuista näki ett lilan värisiä kukkia tulee. Silti minulla oli joku päähänpinttymä sinisistä kukista ihan viimeiseen asti. Päivittäin näitä on nyt ihailtava. Vettä olen antanut. Lannoittaa ei nyt uskalla kun miljoonakelloni lannoitin sitten niin viimesenpäälle! Annoin noin 10 kertaisen annoksen. Ensin hävis kukista väri, sitten ehty koko kukinta. Että ihan nyt vedellä vaan kastelen.

Taimiston kuitti kertoo, että ostin alppikärhöjen lisäksi myös omenapuita, sammalleimua ja mustikkapensaita. Yleensä minulla on tuo taimien "tappoprosentti" ollut aika korkea mutta uusiksi yrittämällä voi joskus onnistuakkin. Eli mustikkapensaiden kohtalo kirjoitetaan julki vain pyynnöstä.