Nämä ovat suppilovahveroita

Suppilovahveroretkellä täytyy kulkea; ainakin huononäköisen melkein otsa maassa.

Vasemmalla puolen kuvaa on kuivattuja "suppiksia" ja oikealla puolen tuoreita, keskellä anopin perintöhelmet. Aiempina syksyinä olen säilönyt suppilovahverot paistamalla pannussa ja sen jälkeen pussiin ja pakastimeen. Tänä syksynä ajattelin kokeilla eri metodeja säilöntäpuuhissa: paistamisen jälkeen pakastus ja toisena vaihtoehtona kuivattaminen.

Reilu viikko sitten kävin sisareni luona Kuhmoisissa vierailulla ja siellä oli pöytä notkollaan kuivattuja sieniä. Sisko kertoi, että hakee sienet metsästä, halkaisee isoimmat ja laittaa pöydälle paperin tai pyyhkeen päälle kolmeksi - neljäksi päivää kuivumaan, hyvä konsti, jos ei omista sienikuivuria. Säilyvät kuulema kannellisessa purkissa monta vuotta.

Talvella on helppo heittää purkista kuivattuja sieniä keittoihin, kastikkeisiin ja karjalanpaisteihin. Maku on kuulema hyvä, sen saapi ensi talvena nähdä.
PS. Rouskut ym. täytyy ryöpätä eli keittää kahdesti väljässä vedessä ja sen jälkeen joko suolata tai paistaa. Milloinkaan ei kannata koppaansa kerätä sientä, jota ei tunnista!