Katso lisäkuvat

ETSIVÄKERHO KAPU JA SALAPERÄINEN SAARI

Kolin, kolin, ryskis.. ”Auuts..!, ”kuului kova voihkaisu ryminän jälkeen.

”Petri alahan tulla jo, isoisä odottaa pihassa”, Ulla huusi, Petrille, joka hinasi matkalaukkua vaivalloisesti.”Hyvää päivää etsiväkerhon jäsenille!”, isoisä sanoo  saapuessaan oviaukkoon. ”Nyt menoksi!”, Ulla mankuu ja vetää isoisää käsivarresta pihamaalle. Auton pysähdyttyä, ovet paukkuvat innokkaiden etsivien purkautuessa autosta. ”Hei! Täällä on virvelit!”, Petri huutaa jo kaukaa. Isoisä menee vanhaan punaiseen puutaloon Ullan ja Kaisan seuratessa perässä. ”Ulla ja Kaisa tulkaa kaivamaan matoja!”, Petri huutaa tytöille, jotka tekevät parhaillaan tuttavuutta Viiru-kissan kanssa. ”Tullaan, mutta milloin me asetumme taloksi?”, Kaisa puhisee hölkätessään Petrin luokse. ”Missä Anssi on?. En ole nähnyt häntä tänne tulon jälkeen”, Ulla kysyy.”Etkö vieläkään tunne häntä? Tutkimassa paikkoja tietenkin”, Petri nauraa.”TULKAA!, Löysin mainion kalapaikan!!”, Anssin huuto kuuluu vaimeana. Ulla kääntyy äänen suuntaan ja näkee Anssin huiskuttavan rannassa.”Madot ovat purkissa, tulkaa ja ota sinä Ulla ne virvelit”, Petri käskyttää.

Nuoret kävelevät rannan laiturille ja laittavat virvelinsä kuntoon.”Viidestä eurosta vetoa, että minä saan isoimman vonkaleen tänään!”, Anssi kehuskelee ja viskaa siiman veteen. Muut eivät ehdi vielä aloittamaankaan, kun Anssi jo huutaa laiturin päädystä; ”Täällä on kala!. Minähän sanoin, että saan isoimman kalan tänään”. Anssi alkaa kelata, mutta huomaa pian harmikseen koukun juuttuneen pohjaan. Tuskaisesti hän yrittää vetää koukkua irti. Ajatuksissa häivähtää herkullinen paistettu lohi. Hän unohtaa sen kuitenkin pian, laiturin alkaessa keinahdella kavereiden tömistellessä paikalle. Kaikki tarttuvat yhteistoimin virveliin ja vetävät kaikin voimin. Yhtäkkiä koukku irtoaa pohjasta, lennättäen mutamöykyn Ullan kasvoille.”Yääh… Minä saan aina ikävimmät hommat”, Ulla valittaa pyyhkiessään samalla vasemmallaan mutaa kasvoiltaan.”Hei!, mikä tämä on?”, Hän kysyy ja nostaa ilmaan esineen, joka kimaltelee auringossa.”Näyttää avaimilta”, Petri tuumaa ja silittää esineen kovaa, kultaista pintaa. Kaikki etsiväkerhon jäsenet kokoontuvat Petrin ympärille.”Mitä avaimet tekevät järvessä?”, Ulla kysyy ja suuntaa katseensa järven ulapalle.      

”Kukakohan ne on pudottanut..?. Vahingossa vai tahallaan” Petri sanoo ja väläyttää kasvoilleen salaperäisen ilmeen. ”Jospa isoisä tietäisi avaimesta jotain, Anssi sanoo toiveikkaana.” Muut nyökkäävät hyväksyvästi ja koko nelikko suuntaa takaisin talolle. Oven paukahdus ja kova kolina saa isoisän havahtumaan sanomalehden lukemisesta. ”Tuliko saalista?”, isoisä kysyy ja katsahtaa nuoriin. ”Kyllä tällaista saalista”, Ulla vastaa ja ojentaa avaimet isoisälle. ”Mielenkiintoista..”, isoisä mutisee ja työntää lasejaan paremmin silmille. ”Ottaisitteko vähän evästä, siellä olisi siskonmakkarakeittoa?”, isoisä kysäisee ja jatkaa avaimien tutkimista. ”Itse asiassa, voisimme ottaa”, Petri vastaa ja laittaa kämmenen mahansa päälle, yrittäen vaimentaa sieltä kuuluvan murinan. Niin nälkäinen porukka ympäröi pöydän. ”Voisimmeko tänään lähteä eväsretkelle läheiseen saareen?” , Kaisa kysyy suu täynnä keittoa. ”Menkää tuolle läheiselle saarelle, minä en ole käynyt siellä kertaakaan… luulisin… Tehän voisitte tutkia paikan oikein perusteellisesti ja yöpyä vaikkapa teltassa. Ullakolta löydätte vanhan mutta vedenpitävän teltan. Minunkin pitäisi käydä siellä, ehkä saisin lisää tietoa perheestäni. Nimittäin en tiedä vanhemmistani juuri mitään ja haluaisin saada selville kenen lapsi olen. ”Vai niin. Me voimme yrittää vaikka selvittää sitä. Olemmehan me suuria ja mahtavia etsiväkerholaisia.”, Anssi huudahtaa ja läpsäyttää Petrin kanssa kättä. Tytöt vilkaisevat toisiaan. Kumpikin tietää, että tulossa on jännittävä ilta.

JATKUU seuraavalla viikolla ...