Eino Takanen saateltiin haudan lepoon

Eino Albert Takanen syntyi 2.11.1920 Soinin Pesolan kylässä, Halmeella, Josefiina ja Albert Takasen perheen esikoispoikana. Perheeseen syntyi Einon jälkeen kahdeksan sisarusta, joista Valma kuoli lapsena ja Inkeri rippikouluiässä. Eino varttui sisarussarjan vanhimpana. Hän kävi kansakoulun Keisalan koulussa ja oppi maatalon työt kotona ja nuoruudesta saakka teki metsätöitä. Eino kutsuttiin asepalvelukseen välirauhan aikana ja sieltä suoraan sotaan. Hän taisteli Jatkosodassa vuosina 1941-44 Kuhmossa, Repolassa ja Rukajärven suunnalla.

Sodan aikana Eino vihittiin avioliittoon kyyjärveläisen Elvi Salaman kanssa 24.10.1943 Karstulan kirkossa. Eino palasi vihkimisen jälkeen rintamalle ja Elvi kotiinsa Noposenahoon, jossa hän hoiti sairasta äitiään. Äitinsä kuoleman jälkeen Elvi muutti Einon kotiin Soiniin. Halme oli heidän ensimmäinen yhteinen kotinsa. Kun Eino palasi sodasta kotiinsa, niin pian nuoripari muutti työn perässä Karstulan Heikkilänmäelle. Eino työskenteli liikennöitsijä Onni Heikkilän palveluksessa remonttimiehenä ja autonkuljettajana. Heikkilänmäellä asuessa heille syntyi Maiju tytär. Uusi työpaikka Einolle avautui Kyyjärven TVH:n tukikohdasta autonkuljettajana. Yhteinen koti oli TVH:n tallien yläkerrassa. 1940-luvun loppupuolella Eino hankki yhdessä soinilaisen Eino Pölkin kanssa kuorma-auton. He muuttivat asumaan Soinin Keisalankylän Pajalaan. Eino ajoi enimmäkseen kuorma-autollaan halkoja ympäri maakuntaa ja Elvi oli töissä Keisalan koulussa, jonka lähellä heidän kotinsa oli.

Eino ja Elvi muuttivat Maija-tyttären ollessa esikouluikäinen vuonna 1951 Kyyjärven Nurmijoelle, josta he saivat rintamamiestilan. Ensin "Kotirannan" uudistilalle rakennettiin sauna, pieni aittarakennus, jossa ensin asuttiin ja sinne syntyi Erkki-poika. Sitten rakennettiin väliaikainen navetta ja lopuksi oma kotitalo, jonne syntyi Heikki-poika. Pellot raivattiin ympärille - paljon tehtiin työtä ja uskottiin tulevaisuuteen. Uusi navettarakennus valmistui 1950-luvun puolessa välissä.

Maataloustöiden lomassa Eino kävi talvisin moottoripyörällä hakkuulla. Hän ajoi kauppias U.K. Jalosen autolla tavaraa kauppaan. Martti Koskelan kuorma-autolla hän ajoi halkoja, puutavaraa sekä tankkiautolla polttoainetta. Elvi hoiti lapsia, kotia ja karjaa. Karjanhoitaminen oli Elville mieluisaa työtä. Yhdessä tehtiin maatalon töitä. Navetta peruskorjattiin ja laajennettiin 1970-luvun alussa ja vielä 1990-luvun alussa. Vuonna 1988  oli sukupolvenvaihdos, kun Heikki ja Arja perheineen rupesivat jatkamaan  Kotirannan-tilan pitoa. Se oli Elville ja Einolle mieluinen asia. Heille valmistui kotitalon laajennuksen yhteydessä omat tilat. Elämä jatkui kotipaikalla ja he olivat mukana  auttamassa Arjaa ja Heikkiä voimiensa mukaan. Lapset ja lastenlapset olivat mummolle ja papalle rakkaita. Aikaa jäi myös omille harrastuksille. He osallistuivat mm. Veteraanityöhön, eläkeläisten ja seurakunnan toimintaan, monille retkille, ruskaretkille ja Eino kävi 80-vuotiaana Israelin matkalla.

Suuri menetys Einolle oli, kun rakas Elvi-puoliso otettiin pois keväällä 2004 ja Erkki pojan kuolema Perhossa vuonna 2012. Einon elämä jatkui Nurmijoella ja hän pääsi liikkumaan omalla autolla lähes 90-vuotiaaksi. Eino oli vireässä kunnossa ja osallistui retkille ja seurasi aikaansa. Eino oli luonteeltaan hyväntahtoinen ja elämänmyönteinen, ahkera ihminen. Einolle myönnettiin v.2015 Sotaveteraanien ansiomitali ja hän aikanaan kuului Perhon Osuusmeijerin luottamustoimeen. Vanhuuden mukana tuli sairauksia ja niiden myötä hän siirtyi Kyyjärvelle Pienkotiin asumaan. Hän piti asumisestaan siellä. Viimeiset kuukaudet Eino eli Kivirannassa, jossa hän nukkui pois 11.11.2016.

Siunauksen kappelissa toimitti khra Olavi Vallivaara, kanttori Minna Erkkilä esitti yksinlaulua ja suntiona oli Alpo Noponen. Muistoseuroissa Kivirannassa puhuivat khra Olavi Vallivaara, Heikki Takanen muisteli omaa isäänsä ja Saara-sisar muisteli veljeään sekä lausui tekemänsä runon "Sotaveteraaneille". Adressit lukivat lapsenlapset Leena Mäki ja Mika Takanen. Kanttori Minna Erkkilä säesti virsiä ja esitti yksinlaulun. Tilaisuuden päätteeksi laulettiin yhdessä "Veteraanin iltahuuto".