Tiistai 12.12.2017
NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
Julkaisut
Hae sisällöistä

ONKO JOULU TOTTAONKO JOULU TOTTA

ONKO JOULU TOTTA

12.12.2017 Kyyjärven Mediamyllärit ry. Juttuvinkki Veikko Huumarkangas

Taivas oli tummansininen. Tähdet näkyivät syvänkultaisina. Aivan kuin tummansinisessä vaatteessa olisi ollut paljon pieniä reikiä ja vaatteen takana voimakas valo, joka tunkeutui rei'istä ulos maata kohden. Pienen kylän jokaisessa mökissä oli elämää, oli monta lasta. Lapset leikkivät enimmäkseen ulkona sekä kesällä että talvella.

Sisällä oli tilaa vain, jos istui pöydän vieressä tai nukkui sängyssä. Perheen vanhimpien lasten aika ei enää riittänyt leikkeihin. Heidän piti hoitaa pienempiä sisaruksiaan, pilkkoa ja kantaa puita, hakea vettä tupaan ja navettaan, tiskata, puistella mattoja, lakaista lattiaa, kun äiti teki navettatöitä, laittoi ruokaa, leipoi, hakkasi halkoja ja ajoi halot ja heinät kotiin. Yhdessä he, äiti ja lapset, olivat tehneet heinätyöt, kylvöt ja sadonkorjuut. Kylässä ei ollut vielä sähkövaloja. Ei niitä osattu kaivatakaan. Öljylamppu valaisi tuvan. Jos kamarissa tarvittiin valoa iltasella, avattiin kakluunin luukut. Siinä uunin edessä lattialla, tulen loimussa käärivät Heikkilän isot tytöt tekemiään joululahjoja. Perheen pienimmät eivät saaneet mennä kamariin. Ilmassa oli jännitystä. Ulos, tuvan nurkkahirsien väliin olivat isot tytöt laittaneet ne kirjeet, jotka he olivat pikkutyttöjen puolesta kirjoittaneet tonttujen tiettäväksi.

Miksi aikuisilla ja isoilla oli niin paljon salaisuuksia?

Velipoika sai mennä kamariin viemään puita ja sinne hänkin jäi kuiskimaan salaisuuksia. Äiti teki salaisuutensa myöhällä iltasella, kun lapset nukkuivat. Silloin hän nosti Singerin-pöydän sisästä ompelukoneen esille ja polki koneen neulaan vauhtia saadakseen joululahjat valmiiksi aattoon mennessä. Lasten valveilla ollessa hän tikkasi isälle lahjaksi sukkia siinä toivossa, että jospa isä vaikka tulisi....

  • - Äiti, missä isä on? Kysyi poka keskeyttäen äidin ajatukset.
  • - Siellä jossakin, vastasi äiti surullisen näköisenä.
  • - Niin, mutta mikä sen paikan nimi on, mistä tuli silloin se kirje?
  • - Syväri. Syväriltä se tuli.
  • - Tuleeko isä jouluksi kotiin? Jatkoi poika kyselyään.
  • - En tiedä
  • - Eikö se kirjoittanut?
  • - Ei kirjoittanut. Ei se tiennyt eikä tiedä varmaan vieläkään, pääseekö.

He olivat hiljaa kumpikin, äiti ja poika. Isot tytöt nauraa tirskuivat kamarissa, pikkutytöt nukkuivat tuvan sängyssä, joka oli päivisin istuinsohvana ja öisin levitetty vuoteeksi. Siinä löytyi äidille sija tyttöjen välistä sitten kun äiti ennätti levolle. Pojalla oli oma sänky piirongin puolella seinän vieressä. Vastakkaisen seinän vieressä olivat isojen tyttöjen hetekat, alaheteka päivällä ylähetekan alla, että jäi vähän lattiatilaa.

  • - Äiti, keskeytti poika taas hiljaisuuden, Hänellä oli vielä kysymyksiä jäljellä. - Onko joulu totta?
  • - On, jouluaatto on neljän yön perästä, vastasi äiti.
  • - En minä sitä meinannut, vaan kun enkelit ilmoittivat Jeesuksen syntymästä, niin nehän lauloivat, että maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
  • - Niinhän ne lauloivat. Se on totta.
  • - Enkelit toivottavat joulurauhaa, kuitenkin sota vain maassa pauhaa.
  • - Sinähän ihan runoilet, kehui äiti saadakseen tunnelman vähän iloisemmaksi ja jatkoi;
  • - Keksipä runoja lahjapaketteihin!
  • - En minä semmoisia, vastasi poika. Hänen ajatuksensa eivät olleet ollenkaan joululahjoissa.
  • - Kuoleeko aina silloin, kun sodassa kaatuu?
  • - Joo, kun sodassa kuolee, niin sitä sanotaan kaatumiseksi, vastasi äiti.
  • - Niin, kun joku ampuu ja osuu, niin kaatuuhan sitä silloin. Minä pelkään, että isä kaatuu ja kuolee, niin kuin Armas-setä. Mitäs, jos isä ei enää ikinä tule kotiin?
  • - Rukoillaan, että Taivaan Isä varjelee isää, sanoi äiti ja sen jälkeen lähdet nukkumaan.
  • - He rukoilivat. Sitten poika meni sänkyynsä. Hän katseli ikkunasta kultaisia tähtiä tummansinisellä yötaivaalla, kunnes nukahti rauhalliseen uneen.

                      *******************************************

Minä olen vanhempi noista pikkutytöistä, jotka nukkuivat tuvan sängyssä. Isä tuli jouluksi kotiin. En tuntenut häntä. Hän oli laihtunut ja parta oli kasvanut. Sain lahjaksi uuden pienen harmaan kissan, jonka alapuolelle oli kirjoitettu, niin kuin kaikkiin muihinkin isän tekemiin puisiin lahjoihin: "Tehty Syvärillä".

Sain joulupukilta nuken, jonka kuluneet pahviposket oli uudelleen maalattu. Nukke näytti tutulta, ison siskon nuken näköiseltä, mutta sillä oli erilaiset vaatteet, niin kauniit. Samanlaista kangasta mekko, kuin minun uusi mekkoni, jonka äiti oli tehnyt Amerikan kahvisäkistä. Sain myös tyhjistä tulitikkulaatikoista tehdyn nuken piirongin. Isot tytöt olivat säästäneet kauan tyhjiä tulitikkulaatikoita tontuille. Olimme kaikki tyytyväisiä. Äiti näytti niin iloiselta ja kauniilta ja isä oli kiltti ja iso ja voimakas.

                                              *************************

Vaikka meillä ei nyt ole sota, moni lapsi kysyy: Missä isä on? Tuleeko isä jouluksi kotiin? On monia perheitä, joissa ei ole todellista joulurauhaa.

Joulun Herra, lähetä enkelisi perheisiin laulamaan joulun sanomaa niin, että sekä vanhemmat että lapset saisivat kokea, että JOULU ON TOTTA.

 

Terveisin Eila Keranen