Kyyjärven verkkolehti | marraskuu 2009
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Valamon munkkien ja siviilityöntekijäin muistomessu

Kannonkoskella järjestetään 30.11. ort.messu Valamon munkkien ja Valamon siviilityöntekijäin muistoksi.


Helsinkin tytöistäEilen-Tänään-HuomennaEi ammuta mummiaLaulu vankilastaEmil ja Alliina

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

 

Laulu vankilasta

3.11.2009 Anu Mäkelä/Mediamyllärit

Laulun sanat Juho Walinin lauluvihkosta

Heikon käteni minä taivutan
laulua kirjoittamaan
ja sitä olen miettinyt,
että teillen ilmoittaa.

Voi sua neito nuori
kuin olet voimaton,
vähän tuntenut maailmata
ja olet huoleton.

Älä anna sydäntäsi
nuorelle pettäjäll´,
vaan anna ennen saada
sen isän ylimmän.

Neidon nuoren sydän
on surusta sortunut,
kuin ystävänsä rakas
on vangiksi joutunut.

Älkää surko neidot
vaikka olen vankina.
vapaaksi päästyäni
saan teitä tervehtää.

Ei auta suuri suru
eikä vaikia valitus,
kun loppuu kaplatsuuni,
niin tulee vapaus.

Sitten mä teitä tervehdän
vapaalla kädellän
ja toivon vielä saavani
vapaana kävellä.

Viidentoista vanhasta
jäin minä orvoksi
vanhemmistan sorretuksi
maailmalta ja tuttaviltain
myös.

Kuin olin uskollinen,
oli paha palkkani,
vaan tuomiolla kerran
saan sinut kuitenkin.

Kuin olin uskollinen,
niin tahdon mietiskell´,
miks hellä ystäväni
on mullen suuttunut.

Kuin Turun asemalta
pojat vaunuin astuivat,
niin monen tytön silmät
kyynelist´kostuivat.

Viipurissa sitten
me yötä olla saimm´
ja viaporin linnass´
kaikki ihtehen tullahan.

Aasiasta suomen kansa
kotoisin lieneekin,
ja sinne parhaillansa
meit´ viedään takaisin.

He olit pakanoita,
kuin tulit tänne näin,
vaan Herra kaikkivoipa
sen käänsi toisa päin.

Vuosia tuhansia
esi-isämme on ollehet,
ja sodat monet käyneet
ja aina voittaneet.

Maita ja kartanoita
oli heillä suomessa,
vaan taasen linnass´ saadaan
kruunua palvella.

Soita ja korpimaita
ei täällä kynnetä,
vaan toisilla mailla siellä
ne kaiiki kynnetään.

Siellä kasvaa tatteri ja
vehnä,
ei halla maahan lyö,
ei ruista leiväks´ tehdä
kuin vehnäleivän syö.

Soita  ja kukkuloita
kun pohjan puolessa,
vaan joet juosten pauhaa
samoin kuin suomessa.

Tuo Volgan kaunis virta,
suloinen on sen tie.
Uralin vuorten yli
meit´ ryssän kuskit vei.

Topolski on se lääni,
kuin vapaaksi lasketaan,
ja passit käteen annetaan,
mars mennen sanotaan.

Topolski on se kaupunki,
kuin portille tullahan,
ja suomen laulun ääntä
siell´ useinkuulla saa.

Siell´ hankin uuden kullan
kauniin ja ihanan,
turkkilaista lajia,
ison ja lihavan.