Karkaako pullat käsistä vai leipomo?

3.6.2010 Heikki Luoma / Kuusniemen kuulumisia

Jortikan yrittäjäpariskunnalla menee kovaa mutta menköön, kuten Kuusniemen Leivän pääosakkaat Paula ja Lasse Jortikka totesivat.

Tuntuu uskomattomalta, että on kulunut vasta vuosi Kuusniemen Leivän perustamisesta. Kasvuvauhti on ollut huikeaa, sillä Latelta ja Paukulta pursuu ideoita kuin pursotusautomaatista. Tuotevalikoima on laajentunut koko ajan, ja jo kevät-talvella kävi selväksi että yritys tarvitsee lisää toimitiloja. Mainittakoon, että Jortikan kaupan entinen varasto oli jo aiemmin saneerattu leipomotiloiksi, ja yritys pyörii nyt kahdessa vuorossa. Työntekijöitä on tällä hetkellä huikeat 38.
Siis kolmekymmentäkahdeksan, tämä ei ole mikään näppihäiriö.

Tässä kuussa tuli täyteen vuosi yrityksen aloittamisesta, mutta juhlapäivää vietettiin työn merkeissä. Pariskunnalta ei liiennyt aikaa haastatteluun, joten päätimme haastatella toista pääosakasta eli Turpeista. Huoltamomagnaatin tavoitimme valvontatehtävissä, eli tarkastelemassa Valtsun ja Hepan kanssa uutta pienen kanalan kokoista pakettiautoa. Sen kyljessä komeili mainos: Tässä viedään Kuusniemen leipää ja eineksiä!

Hepa istui ohjaamossa Valtsun vieressä ja huuteli isälleen avatusta sivuikkunasta.

HEPA: No näyttääks se vilkku oikeelle vai ei?

TURPEINEN: Tarkotakko sää sieltä kattoen vai täältä?

HEPA: Ei kun Englannista hihi…

TURPEINEN: Ähälääs sää poika ollenkaan… Tullu vallan mahrottomaksi ton Valtsun koulussa. Laitas nyt uurelleen se vilkku!

HEPA: Oikeelle vai vasemmalle?

TURPEINEN: Oikeelle… No niin, mitä mää sanoin, vasemmalle näyttää, se on varma kun tauti!

Valtsu pisti lippalakkipäänsä sivuikkunasta ja ehdotti:

VALTSU: Mitähän jos me mentäs jo, Eija voi ihmetellä mihin jäätiin.

TURPEINEN: Juu juu, mutta en tiä kannattaako karauttaa paanalle ennen kun toi vilkutusonkelma selkii?

VALTSU: Ei tästä oo meille kun kolmesataa metriä, katotaan huomenna. Moi nyt!

HEPA: Mää jään yökylään Eijalle ja Valtsulle.

TURPEINEN: Olekkos kysyny Tuulialta?

HEPA: Kysy sää. Moi ny!

Auto vyöryi pihasta tielle ja näkyi kääntyvän risteyksessä Jortikan leipomolle päin. Turpeinen empi hetken katsoako meitä vai auton perään, kunnes auto katosi näkyvistä.

TURPEINEN: Koskas se toimittaja siihen pasahti? Onks sulla nykyään sähkömopo?

TOIMITTAJA: Ei kun bensiinikäyttöinen edelleen. Olen ollut jo jonkin aikaa ja moikattiinkin.

TURPEINEN: Jaa niin, kuinkama sillai unohrin. Ootte kai niin ton harmaan moponne värinen, hehe…

TOIMITTAJA: Olette ostanut uuden auton vai?

TURPEINEN: Juu, taikka Jortikan Leipomon ajoihin se tulee. Pyysin poikia testaan noi vilkut ennen lähtöö, kun se on enklantilainen. Eiks siellä oo se vasemmanpuoleinen liikenne?

TOIMITTAJA: Kyllä näin on.

TURPEINEN: No niin, mitä mää pojille sanoin, vaikka ei ne meinannu mua ensin toresta ottaa. Mistä sitä tietää vaikka enkelsmannien oikee olis meitin vasen ja päin vastoin, vai mitä mieltä toimittaja on?

TOIMITTAJA: Hyvähän se on tarkistaa.

TURPEINEN: Sitä mää juur pääsin sanomasta Tuuliallekki, mutta sekin vaan nauro.

TOIMITTAJA: Niin että auto tulee Jortikan leipomon käyttöön?

TURPEINEN: No juu, tää oli jo kolmas sitä sarjaa.

TOIMITTAJA: Kolmas jo! Vai niin… mutta toisaalta, tehän olette tuon pullataikinan tavoin paisuvan yrityksen toinen pääosakas.

TURPEINEN: Juu niin, Tuulian kanssa yhressä, mutta emmää sellasta tarkottanut kun rahottajaksi rupesin.

TOIMITTAJA: Siis mitä ette tarkoittanut?

TURPEINEN: No sitä että mun olis tarvinnu siinäki ruveta rikastuun entisestäni. Late sano, että parin vuoren päästä niillä on jo viiskymmentä työntekijää, ja uutta viirensadan neliön hallia aletaan rakentaan heti kun luvat saaraan.

TOIMITTAJA: No mutta sehän on uskomatonta!

TURPEINEN: Niin mustaki! Vainookohan mua joku kirous? Sanovat kyllä että mää olin nöösinä kova nieleen lantteja, eikä oltu oikeen varmoja jäikö niistä osa mun vattaani. Meinaan, että jos siinä olis jotain taikaa taikka semmosta.

TOMITTAJA: Nii-in!

TURPEINEN: No mitä mää sanoin! Eiks se joku ranskalainen Opeliksiski puronnu pienenä taikajuomapataan ja saanu kauheet voimat?

TOIMITTAJA: Ettei vaan olisi Jortikan pariskunnalla liian kova vauhti?

TURPEINEN: Mää jo sanoin Latelle, että pirä varalla ettei karkaa pullat käsistä, tai koko leipomo!

TOIMITTAJA: Jortikan tonttihan käy tuota vauhtia pieneksi.

TURPEINEN: No se nyt on varma kun… Mutta Paukku sitä jo sanokin, että rakentaa huitastaan saman tien tuhannen neliön halli tonne pikatien varteen, jossa on mun maitani, niitä Hakkaraisen entisiä. Olis lyhkänen matka vierä pullia isolle tielle.

TOIMITTAJA: Muutamia sitä onnistaa aina!

TURPEINEN: Niin ketäs te… jaa niin, se oli huumoria! Tarttiskohan mun sanoo itteni irki koko leipomotouhusta?

TOIMITTAJA: Mitähän varten?

TURPEINE: No aatelkaa nyt itte! Mä oon henkeen ja vereen pensajoppari, enkä mä halua että musta pasahtaa vielä joku päivä joku pullavuorineuvos!

Turpeinen näytti pelästyneeltä, sillä ilmeisesti tuo ajatus ei ollut aikaisemmin pasahtanut mieleen. Huoltamomagnaatti lähti saman tien sisälle, luultavasti hakemaan lohtua ja rauhoittelua Tuulialta.

Kyllä muutamilla käy honkkeli, mutta onneksi kateus on meille vieras tunne. Saisikohan tuota Turpeista mitenkään puhutuksi Kuusniemen Kuulumisten osakkaaksi? Helsingin Sanomat ja Alma-media olisivat pian köykäistä kamaa meidän lehtemme rinnalla!