Kanttorin kootut kohellukset

Viidakkorumpu tiesi kertoa, että ylikonstaapeli Juurikkala on saanut muutamasta eri poliisipiiristä raportit....

... joiden avulla erään kuntalaisemme huhtikuinen matkareitti ja sen varrella sattuneet tapahtumat ovat melko tarkasti hahmoteltavissa.

Koska ylikonstaapelia kuitenkin sitoo tiettyyn rajaan saakka vaitiolovelvollisuus, mikä meille kaikkitietävänä kertojana on tuntematon käsite, paljastamme tässä raporttien sisällöstä mielenkiintoisimmat osiot. Juurikkala näkyy arkistoineen  raportit kansioon, jonka selkämyksessä on teksti: Mappi Ö. Raportit ovat siis kaikki yhtä lukuun ottamatta liikkuvan poliisin eri yksiköiden lähettämiä.

”Kuru 2.4.2009

Paikallisen baarin omistajalta tuli partioautoomme ilmoitus, että baarissa oli hetki sitten poikennut tuntematon mopedimies, joka oli kysellyt myikö baari mahdollisesti keskiolutta mukaan otettavaksi. Lainkuuliaisena kansalaisena omistaja oli kieltäytynyt, jolloin asiakas oli poistunut erittäin loukkaantuneena paikallisen marketin suuntaan, joka kuitenkin oli jo suljettu. Ilmoittaja oli nähnyt muukalaisen nousevan mopedin selkään ja ajavan pohjoiseen johtavalle tielle.  Sattumalta olimme juuri tuon kyseisen tien päällä, joten pysähdyimme odottamaan. Hetken kuluttua partioauton ohitti kyseinen ajoneuvo, jonka kuljettaja vastasi pysähtymiskehotukseen nostamalla kättään,  vauhtiaan hiljentämättä.

Tavoitimme pakenijan nopeasti, pysäytimme ja suoritimme puhalluskokeen pariinkin eri kertaan, mutta tulos oli lähes puhdas nolla. Kuljettaja väitti luulleensa että olimme liikennelaskennassa, ja otaksui konstaapelin nostaman laikan tarkoittavan pelkästään sitä, että autossa istuva ylikonstaapeli osasi vetää viivan tukkimiehenkirjanpitoonsa. Tämän jälkeen mainittu henkilö kysyi tunsimmeko erästä Johan Sebastian Bachusta? Saatuaan kieltävän vastauksen tämä henkilö polkaisi mopedinsa käyntiin, ja mainitsi että tietämättömyys oli olotila, jonka korjaaminen ei olisi kohdallamme ehkä vielä liian myöhäistä. Lähtiessään hän mainitsi olevansa seurakuntanne urkuri, ja lisäsi olevansa  niin tunnettu henkikö, että nimen kysyminenkin tuntui loukkaukselta.

Kysymme siis vain, onko Kuusniemen seurakunnassa mahdollisesti mopoileva kanttoriurkuri? Jos on, niin otamme osaa ja jätämme asian selvittelyn sikseen.”

Näin myrkyllisesti päättää raporttinsa  pohjoishämäläinen poliisimies. Kanttorin matkareitin jatkuminen on suunnilleen hahmoteltavissa seuraavasta raportista.

"Kuurtanes 3.4.2009

Kuurtaneslainen  tuttu seurakuntamestari ilamootti  mainittuna päivänä ap., että outo moperimies oli pyytäny lupaa poiketa kirkon urkuparvella, koska hänellä oli sellaasehen pakoottava tarves. Mies toimitti jostaki reruliini- tai preruuli konserton introsta, jota hänen aivonsa juur sillä hetkellä pukkasi yhtenä putkena. Kun sk. mestari oli kieltäytyny aukaasemasta kirkon ovea, oli moperimies urellu nokkaantuneena tiesikö hän millaasehen kulttuurinvastaaseen tekohon hän tuli juur syyllistyneeksi? Ja että seurakuntamestari oli juur menettäny maharollisuutensa jäärä kirkkomusiikin historiahan vähän samaan tapahan kun Laupiaan  Samarialaasen  olis käyny, mikäli olis pirättämätä kulukenu yhyren onnettoman matkalaasen ohitte,  jota paikalliset skinherit oli vähä moksinehet samalla kun korjasivat sekelit parempihin plakkareihin.

Tavootimme mainitun henkilön syämästä  paikallisen huoltoaseman baarista.  Kun vaarimme häntä toristamahan henkilöllisyytensä, hän vastas loukkaantuneena olevansa musiikkineuvos dir. cant. Ilmari S. Piiparinen, ja Kuusniemen seurakunnan urkuri jo kolomannes vai oliko peräti neliännes poloves. Kun kehootimme häntä puhaltamahan, mies esitti halaventavia huomautuksia mainitusta välinehestä, ja väitti jonku ansatsin kuitenki vuotavan, mikä valmistevirhe muka toistui toistumistansa Suomen Poliisin käyttämis musisointivälineis.

Kun baaris oli huomattavan paljo asiakkaita juur sillä hetkellä, ja partiomme joutui äänekkään ilonpiron kohteheksi, kiriootimma hänelle pienen sakon viranomaasen halaventamisesta julukisella paikalla.

Asia saa jäärä tähän, mutta toivomme teirän kaikin tavoon toimivan siellä sen etehen, että mainittu kanttoori pysyttelis jatkos oman pitäjänsä rajojen sisäpuolella.”

Näin kuivakiskoisesti muotoili eteläpohjalainen poliisimies. Ja lisää seuraa, valitettavasti.

”Alajärvi 3.4.

Paikallisen autokorjaamon huoltopäällikkö ilmoitti meille, että korjaamon henkilöovesta oli ajanut sisään erittäin kiihtynyt henkilö, joka sammutti mopedinsa ajamalla sen hallin vastapäiseen seinään sillä seurauksella, että lenkkiavaimia plus muuta työvälineistöä sisältänyt hylly romahti, jolloin tunkeilija mopedeineen oli miesvoimin kaivettava  esiin. Kummalista kyllä sekä mopedi että kuljettaja selviytyivät kolaroinnista ilman lommoja, ja uhri jopa väitti tuntevansa olonsa erittäin kotoiseksi juuri sillä hetkellä.

Mopoilija oli sitten väittänyt, että hänen mopedistaan kuului tämän tästä outo sivuääni, aivan kuin joku lintu olisi livertänyt sylinterissä. Omituista oli hänen mukaansa se, että ääni kuului ajoittain myös silloin kun mopedi ei ollut käynnissä. Tarakalla oleva hanuri ei voinut olla äänen aiheuttaja, koska sen palkeet eivät yksinkertaisesti mahtuneet liikkumaan ahtaassa laatikossa. Arvoitus selvisi, kun ääni kuului parahiksi heti miehen kuvailtua ongelmansa laadun. Eräs asentaja poimi sivuäänen aiheuttajan istuimen alla olevasta kotelosta, mistä kyseinen henkilö suuresti ilahtui ja mainitsi kännykkänsä olleen kadoksissa eilisestä lähtien.

Emme saaneet sen päivän aikana minkäänlaista havaintoa kyseisestä mopomiehestä. Tämän originellin matkalaisen henkilöllisyys ei  olisi ehkä koskaan selvinnyt, ellei hän olisi maininnut hänelle soittaneelle naiselle olevansa jo seuraavana aamuna perillä Kyyjärvellä.

Muutama puhelinsoitto mainittuun naapurikuntaan selvitti asiaa. Kysymmekin nyt vain, onko vastaisuudessa viisasta päästää kyseinen henkilö tien päälle ilman saattajaa? Siirrämme vastuun teille, koska hän nyt kuitenkin on ehtinyt toiminta-alueemme ulkopuolelle.”

Näin alajärveläinen poliisimies.  Raportit näyttävät kaikki päättyvän samaan toivomukseen.
Seuraava raportti tuleekin sitten paluumatkan varrelta Karstulasta joltakin nimimerkki Mellakalta, mutta kun se on suhteellisen pitkä ja perusteellinen, jätämme sen osioon kaksi, joka julkaistaan jossain sopivassa rakosessa.