Suvi Pohton puhe Paletin synttäreillä

Arvoisat ystävyyskuntalaiset!

Lainatakseni erästä tiettyä kuntamme moniosaajaa, niin nyt on tunnustettava että on erittäin impponoivaa olla täällä! Jostain syystä kuntanne on ollut erittäin lähellä sydäntäni siitä asti, kun nuorena kulttuurisihteerinä tulin Kuusniemelle. Välillä tuntuu siltä, että tuo päivä on kuin syntymäpäivä minulle, ja Matias sanoo että hänestä tutuu aivan samalta.

Mutta asiaan, rakkaat keskisuomalaiset! Mieluisa tehtäväni on olla välittämässä oman kuntani Kuusniemen onnittelut kymmentä toimintavuottaan juhlivalle upealle Kauppakeskus Paletille, samalla kun tuon oman kuntamme lämpimän tervehdyksen ystävyyskunnallemme Kyyjärvelle. Myös mieheni Matias pyysi kertomaan omat terveisensä, sillä kuten jotkut ehkä tietävätkin, niin kävimme täällä Matiaksen kanssa kihlajaismatkamme yhteydessä. Siitä lienee jo kaksitoista vuotta.

Muistelen, että tällä paikalla oli silloin joku TVH:n  tukikohta, ja tämä juhliva kauppakeskus oli vasta ideana jonkun kaukokatseisen henkilön ajatuksissa. Niinhän se menee: idea muuttuu tahtotilaksi, tahtotila synnyttää tavoitteellista toimintaa, toiminta synnyttää vastarintaa, ja kun joku hyvä hanke sitten toteutuu ja osoittaa menestyvänsä, niin kaikki muistavat olleensa alusta alkaen hyvän ajatuksen takana. Näin ainakin meillä Kuusniemellä.

Vaikka meidän kuntiemme välillä on maantieteellisesti arvioiden kohtalaisen suuri etäisyys, ei se ole ollut esteenä kuntiemme lähentymiselle jopa niin, että Kyyjärvi kelpuutti pienen esilämmittelyn jälkeen Kuusniemen viralliseksi ystävyyskunnakseen. Ajatus siitä oli muhinut jo vuosia myös oman kuntamme päättävissä elimissä, mutta perihämäläinen jahnaus viivytti asian hyväksymistä omassa valtuustossamme. Lähinnä hallituksen puheenjohtaja Armas Hakkarainen on pelännyt siitä koituvan ylimääräisiä menoja, mutta se ei toki estänyt kyseistä herraa matkustamasta vaimoineen Kiinaan saakka kunnan piikkiin. Monet hyvät ideat tulevat usein tyrmätyksi vain sen vuoksi, että sen keksii väärä mies, tai nainen.

Oli todella yllättävää, että vasta musiikkineuvoksemme dir. cant. Ilmari Piiparisen viimekeväinen vierailu täällä sai asiaan vahtia. Ilmarihan uskoo edelleen, että hän oli täällä itsestään kertovan kirjan julkistamistilaisuudessa, ja vasta toissijaisesti konsertoimassa.  Tänne lähtiessäni tapasin musiikkineuvoksen kirkonmenojen jälkeen houkuttelemassa mopediaan käyntiin, ja hän esitti minulle luottamuksella, että kyselisin täällä varovasti, oliko hän ehkä unohtanut jotakin tänne Paletin esiintymislavalle. Kun kysyin mitä tuo jotakin tarkasti ottaen voisi olla, hän lopulta sai punastellen änkytetyksi, että kyse oli luultavasti, tai siis melko varmasti välihousuista. Ja kuiskasi sitten, että Hellä ei luultavasti ole vielä huomannut housujen puuttumista. Huh huh! Onneksi tuo lähikontaktimme ei kestänyt kovin pitkään.

Kuinka mies voi unohtaa välihousunsa esiintymislavalle, sitä hän ei suostunut kertomaan. Oli hänellä toinenkin asia minulle matkaevääksi, sillä hän varoitti tuosta läheisestä liikenneympyrästä, josta kuului olevan vaikea osata ulos. Kanttoriurkurimme tunnusti itse ajaneensa siinä seitsemäntoista kierrosta, mikä oli aiheuttanut janontunnetta ja lievää huimausta esiintymisen aikana.

Palattuaan täältä kolmeviikkoiselta matkaltaan kanttorimme, joka on kaiken muun ohella myös valtuustomme kunnioitettu varapuheenjohtaja, ajoi ystävyyskuntapäätöksen pontevasti  läpi. Turpeinen ja Jortikan pariskuntahan ovat vierailleet täällä jo aikaisemmin, Turpeinen jopa pariinkin  otteeseen, ja myös he ovat lämpimästi ajaneet  ystävyyskuntahanketta. Joka siis kuitenkin on aina kaatunut erään tietyn herran ja hänen kannattajiensa vastarintaan.

Kuten kaikki täällä varmaan tietävätkin, niin kuntamme on saanut melko suurta julkisuutta viime vuosina. Mutta yhä edelleen kysellään laajasti, että missä tuollainen Kuusniemi sijaitsee? Hurjimmat huhut jopa väittävät, ettei sellaista kuntaa ole olemassakaan. Käsittämätöntä, kun kuntamme perustettiin samana vuonna kuin tämä teidänkin kuntanne, eli 1927, ja valittiin pari vuotta sitten jopa Suomen suosituimmaksi kunnaksi eräässä televisio-ohjelmassa.

Tuollainen tietämättömyys ei toisaalta ole ihme, kun pääkaupunkiseudulla aivan täysipäiset ihmiset kyselevät, että onko Kehä Kolmosen pohjoispuolellakin muka elämää? Kysymys saattaa kaikessa huvittavuudessaan sisältää toiveen, ettei sitä elämää täällä maaseudulla olisi.

No, sellaista selviytymistaisteluahan tämä on viime vuosina ollut pienten ja vähän suurempienkin kuntien kohdalla, ja kuten vanha sananlaskukin sanoo, niin hyvät neuvot ovat kalliita. Kuusniemen kuntaakin on neuvottu liittymään milloin mihinkin naapurikuntaan, ja on aivan vakavissaankin esitetty huikeita visioita jostakin ihme suurkunnasta, joka käsittäisi koko pohjoisen Hämeen ja osia Satakunnasta. Palveluja keskittämällä muka saavutetaan huikeita säästöjä. Olenkin esittänyt, että liitytään vaan, mutta ehtona on se että palvelut keskitetään Kuusniemelle. Yleensä kosijoitten ja puhemiesten  into on alkanut  väljähtyä siinä vaiheessa.

Meillä Kuusniemellä on päätetty taistella oman itsenäisyyden puolesta, ja siksi uusimman kuntakirjamme nimeksikin tuli tuo Kuusniemi taistelee. Vaikka minulla ja johtaja Hakkaraisella tuppaa tavan takaa olemaan sukset ristissä, niin mahduimme sentään kirjan kannessa samaan kuvaan. Joku onnistui nappaamaan kuvan juuri sillä hetkellä, kun Armas huomasi Jortikkasuon varausilmoituksen jääneen oman vesiautomaattimainoksensa alle. Onneksi kyseessä ei ole äänikirja, sillä mylvintä kuului varmasti Turpeisen huoltoasemalle saakka. Hakkarainenhan on sitä mieltä, että hänen sukunsa on asuttanut pitäjäämme niin pitkään, että hän  saa huutaa vaikka Kuusniemen kellotapulin huipulla. Joo, odotan jännityksellä koska hän tuon uhkauksensa toteuttaa. Siitäpä tulikin idea jonkun tulevan kuntakirjamme  kansikuvaksi.
Seuraava teos on muuten nimeltään ”Kuusniemen naiset” joten siihen se ei aivan sovi. Siitä huolimatta, että mies käyttäytyy välillä melko akkamaisesti.
Meillä Kuusniemellä muuten seurataan erittäin aktiivisesti kuntanne tapahtumia ansiokkaan nettijulkaisunne kautta. Tästä johtuen uskon tietäväni kunnastanne melko paljon, jopa tuntevani monia henkilöitä vaikka en ole teitä koskaan tavannut.

Toivonkin, että tämän puheeni jälkeen saan tutustua mahdollisimman moneen kuntalaiseen. Kuntakirjamme koonnut henkilö on pyytänyt minua ystävällisesti auttamaan omistuskirjoitusten antamisessa kyseiseen teokseen, minkä toki teen erittäin mielelläni.

Toivotan lopuksi kaikkea hyvää ystävyyskunnallemme, ja muistutan että meidän kunnastamme taltioidut uusintalähetykset alkavat ensi tiistaista lähtien television kakkoskanavalla. Uskon nimittäin, että suomalainen maaseutu saa niiden kautta sympatiaa, ja kaikki puheet ja toiveet maaseudun näivettymisestä ovat vahvasti ylimitoitettuja.

Jos ajelette meilläpäin Suomea, niin olette kaikki lämpimästi tervetulleita Kuusniemelle!