Täysikuun yönä

Runo on Terttu Pitkäsen runokirjasta Syksy, jota ei tullut

Älä tule luokseni täysikuun yönä,
silloin pedon silmät ja katseen saan.
Jos sinut kohtaan täysikuun yönä,
näen saaliin vaan, saaliin vaan.

Tämä pedon ruumis verta vaatii,
nämä kynnet tahtovat haavoittaa.
Jokin julma vietti verta vaatii,
tämä kuutamoyö sen aikaan saa.

Jos kosketat minua täysikuun yönä,
en hiljaa kättesi alle jää.
Olen tulta ja liekkejä täysikuun yönä,
ja kuutamon välkettä pettävää.

Minä varjona pakenen, ulvon kuulle
ja etsin laumaani turhaan vain,
oman pelkoni, tuskani ulvon kuulle-
se julmana, kylmänä katsoo vain.

Yön piinan jälkeen kun koittaa aamu,
taas rauhan tuskainen mieli saa.
Saat tulla jälleen, kun koittaa aamu,
ja kasteen helmissä hehkuu maa.