Urmaanlinna vai Armaanlinna?

Taannoinen kunnanvaltuuston kokous on herättänyt laajaa huomiota koko maakunnassa, saati täällä Kuusniemellä.

Huomiota on herättänyt myöskin se, että Armas Hakkaraisen puolisoineen tiedetään varman vihjeen perusteella käyneen ystävyyskunnassamme Kyyjärvellä, tutustumassa sikäläiseen kauppakeskukseen. Yksityishenkilöinä, tuntemattomina pysytellen, mikä tietenkin on jo ajatuksena mahdoton. ”Meleko näkysä nainen tuo Vijola!” tiedetään erään paikkakuntalaisen ikämiehen tokaisseen kauppakeskuksen aulassa.

Mutta kun vedenpitävän varmaa tietoa ei ollut saatavissa, tilasimme ajan Kampaamo Violettiin. Joskus täytyy journalistin saalistaa tietonsa tuskiensa hinnalla. Ohitan niin sanotun smooltouk – vaiheen ja jatkan siitä kun päästiin asiaan. Yllätyshyökkäys on joskus paras tapa saada vastauksia.

TOIMITTAJA: Mitä muuten piditte ystävyyskunnastamme?

VIOLA: Älkää keikuttako päätänne kuin kuolaimia pureva hevonen

TOIMITTAJA:  Vieläkö siellä kohistiin Piiparisen vierailusta?

VIOLA: Jätetäänkö raja?

TOIMITTAJA: Tuskin sinne sellaista enää saa. Liittyykö matkanne siihen, että Urmaanlinna – hanke on…

VIOLA: Hah! Mikä ihmeen Urmaanlinna! Tämä on selvä sitten jos ei kerran rajaa tehdä. Se on kahdeksantoista euroa!

TOIMITTAJA:  Hävytöntä kiskomista!

VIOLA: Se on ihan oma syynne, kun mies ei kestä hetkeäkään paikoillaan. En minäkään sentään mikään taikuri ole!

TOIMITTAJA: Minä puolestani tunnen täällä itseni fakiiriksi. Olkaa hyvä, kiitos ja hyvästi!

VIOLA: Teidän on turha näytellä alentuvaa, vaihtakaa parturia jos ei meidän palvelumme miellytä.

TOIMITTAJA: Kiitos vihjeestä, harkitsen asiaa vakavasti!

VIOLA: Tästä tulee kaksi euroa takaisin!

TOIMITTAJA: Antaa olla… kivusta ja särystä!

VIOLA: Tsah!

Siinä tukkeutui se tietolähde. Koska oli varhainen aamu, ajoimme suoraan pappilaan. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Tapasimme  kunnanjohtaja  -  Suvin pappilan nurkalla polkupyörineen, töihin lähdössä. Haastattelua häiritsi hieman lasten kanssa hiekkalaatikolle leiriytyvän Valman läsnäolo.

TOIMITTAJA: Hyvää huomenta!

VALMA: Sammuttakaa nyt hyvä mies se savuttava härvelinne! Vuotaako siinä pakoputki?

TOIMITTAJA: Mitä? Ei, ei ainakaan vielä eilen.

RAINERI: Iskä sano äidille että seurakunnan pitäis ostaa Piipariselle uus mopo, kun se täyttää neljäkymmentä.

VALMA: Viisikymmentä  se täyttää seuraavaksi, olihan siitä lehdessäkin.

SUVI: Raineri taitaa puhua mopedista eikä Piiparisesta

TOIMITTAJA: Aivan, niin minäkin käsitin. Voisiko kunnanjohtaja  kertoa näin aivan luottamuksella, että mitä siellä taannoisessa valtuuston kokouksessa lopultakin päätettiin?

VALMA: Hakkaraisen metkuja ne oli olleet, mieheni Holger kertoi

SUVI: Kyllä Armas Hakkaraisen aloite hyväksyttiin, mutta vain jatkokäsittelyyn.

TOIMITTAJA: Joku voi valittaa, sillä kokouksen kulku oli, sanoisimmeko hieman sekava.

SUVI: Joo, erittäin armeliaasti muotoiltu määritelmä siitä hulabaloosta.

TOIMITTAJA: Urmaanlinna – hankeko siis todellakin nousi tuhkasta?

SUVI. Ei nousut.

TOIMITTAJA: Kuinkas… mitenkäs… Sinähän  sanoit juuri…

VALMA: Ajatelkaa sentään miten puhutte kunnanjohtajalle!

SUVI:  Kun kokouksen nauhoitetta purettiin niin selvisi, että Hakkarainen oli käyttänyt  kaikissa myöhemmissä yhteyksissä sen metelin keskellä muotoa  Armaanlinna, ei suinkaan Urmaanlinna.

TOIMITTAJA: Olin paikalla ja kuulin omin korvin…

SUVI: Kuulit mitä luulit kuulevasi, siis väärin kuten me kaikki muutkin.

VALMA: On erinomaista väkättämistä! Hävetkää, nuorimies

TOIMITTAJA:  Kiitos! Mitä nyt tapahtuu?

SUVI: Armaanlinna – hanke etenee käsittelyyn hallituksessa.

TOIMITTAJA: Mutta valtuuston kautta… eikös…

VALMA: Eikö teillä ole lähettää paremmalla asiantuntemuksella varustettua toimittajaa hiillostamaan kunnanjohtajaa? Eikös se lappalaislikka jonka kanssa asutte susiparina, ole saanut alan koulutusta peräti yliopistossa?

TOIMITTAJA. Kyllä, mutta minun paikallistuntemukseni…

VALMA! Hyh, perustuu ilmeisesti siihen mitä näette siitä mopedinne selästä!

SUVI: Älähän nyt Valma, toimittaja tekee vain työtään. Jos olen rehellinen, niin tämä hankkeen päivitetty versio ei tarkkaan luettuna kuulosta ollenkaan hullummalta.

TOIMITTAJA:  Ei kai rouva kunnanjohtajakin ole takinkääntäjä

VALMA: Te hävytön mies! Teistä ei ole sitomaan kunnanjohtajan kengännauhojakaan, rovastista puhumattakaan!

TOIMITTAJA: Se lienee rovastin ongelma. Mutta sinä… tehän aikanaan vastustitte…

VALMA: Ettekö te nyt älyä lopettaa! Minttu kiltti, ei kiviä suuhun, mitä ollaan sovittu?

MINTTU: Ei ollu kivi kun männynkäpyammu.

SUVI: Minttu, tottele Valma-tätiä. Niin, minä vastustin aikanaan kirkon ympäristön tuhoamista. Tämä Armaanlinna rakennettaisiin Kylmälehdon tyhjälle tontille.

TOIMITTAJA: Ahaa, tämä oli uutta… Mutta myykö se? 

VALMA: Siitä miehestä nyt ei ole minkäänlaisia takeita!

SUVI: Hänhän ilmoitti myyntiaikeistaan jo talvella, joten siitä se tuskin jää kiinni. Anteeksi, mutta minun täytyy nyt lähteä töihin.

TOIMITTAJA: Entä rahoitus? Kuka tontin maksaa?

SUVI: Asiaa tutkitaan. Hei hei, Minttu ja Raineri, äiti menee nyt.

VALMA: Kunnanjohtaja menee levollisella mielellä, me kyllä täällä pärjätään.

Suvin hävittyä pyörineen pensasaidan taa Pikku-Rainerin käteen ilmestyi jostain puhallusputki ja toiseen terttu pihlajanmarjoja. Posket olivat uhkaavasti pullollaan ja naamassa terveen pikkupojan ovela ilme. Valma suuntasi meihin murhaavan katseen.
VALMA: Yrittäkääpäs vain polkaista käyntiin sitä maailmanlopun härveliänne tässä lasten nenien alla, niin minä en takaa mitään! Tämän minä sanoin aikanaan Piipariselle, ja mies lähti täältä omin jaloin.

TOIMITTAJA: Omin jaloin? Mikä oli vaihtoehto?

VALMA: Miettikää sitä!

Pikku-Raineri kuiskasi jotain Mintulle ja alkoi sitten matkia nurmikolla sammakkokävelyä. Pikkulikkaa nauratti tavattomasti.

MINTTU: Piiparisen setä on sammakko, hihi, moporupisammakko!

Emme uskaltaneet riskeerata vaan talutimme mopedin tielle saakka. Juuri portin kohdalla napsahti kipeästi niskaan. Puhallusputkella on näköjään pitkä kantomatka taitavissa käsissä. Valma näytti jo unohtaneen meidät keskittyessään leikkimään Mintun kanssa.

Ajatella, että Urmaanlinna nousee tuhkasta Feeniks-linnun tavoin, mutta nyt Armaanlinnana. Meille koittaa mielenkiintoiset ajat.

Seuraamme tilannetta!