Ruishalme, metsä - 2.osa

Sulon muisteluja 1930-luvun metsänhoidosta ja elämästä, jatkoa Määrämittahakkuu-jutulle.

Isä oli tottunut saamaan ruishalmeista hyviä satoja. Niinpä hän rupesi keräämään paloalueelta rankoja. Apuna isällä oli Armas Ohranen rankoja kasaamassa. Rangat olivat mustia ja osittain palaneita. Talvella ne ajettiin hevosella kotiin navettapuiksi.

Seuraavana kesänä -32 isä rupesi paloaukolla  muokkaamaan kaskea kylvökuntoon. Hän teki laavun, jota kotaksi sanottiin, aukon reunalle.
Olin isän ja Armaksen mukana siellä Mustalammen Kankaassa kaksi viikkoa joka päivä. Täytin silloin elokuussa kuusi vuotta, mutta omasta mielestäni olin isälle tärkeä apulainen. Minulla oli pienenpuoleinen "kirvesmalekki" ja hommailin kodalle valkeapuita. Päivät kuluivat hupaisasti. Aukossa oli iso kivi, jossa leikin välillä ja Mustalampi oli lähellä. Iltasella kotiin tullessa olin usein nokinen, mutta tyytyväinen.

Vuoden -32 syksyllä isä osan aukosta kylvi ja karhitsi siemenet sisään risukarhilla. Siementä hän käytti 5 hehtolitraa. Mutta koska maaperä oli laihaa ja liian syvästi palanut, ruis menestyi huonosti ja satoa tuli nipin napin kylvetyn siemenen verran.

Isäni kuoli -34 syksyllä syöpään vajaan 52 vuoden ikäisenä. Se oli kova isku meidän perheelle. Olin juuri täyttänyt 8 vuotta. Nuorempi siskoni oli 6-vuotias, vanhempi veljeni 11 vuotta ja vanhin siskoni 13 vuotta. Oli siinä äidillä huolta kerrakseen.

Vuonna 1935 Taavitsainen kylvi koko paloaukealle männynsiemenen. Siihen tuli hyvä taimisto ja metsä. 


Kyyjärvellä 9.3.2009 Sulo Tamminen

PS. Kuva otettu 16.3.2009 Nurmijoella -- virikekuvaksi.