Outoja tapahtumia Kuusniemellä

Kuusniemen keskustassa tapahtui uudenvuoden yönä outoja asioita.

Jokavuotinen ilotulitteiden räiskintä muuttui hallitsemattomaksi kaaokseksi tasan kello 24.00. Samaan aikaan tapahtui useita räjähdyksiä muutaman sekunnin välein. Pappilan tienhaaraan pysäköidyn monitoimikonsultti Kiisken auton tavaratilaan oli ilmeisesti unohtunut kohtalaisen suuri määrä ilotulitteita, jotka jostain syystä räjähtivät. Peräkontin kansi luonnollisesti lensi taivaan tuuliin, ja auton nähtiin syöksyvän ohjuksen tavoin Kuusjärveen perässään erittäin värikäs pyrstö. Autossa ei onneksi ollut ketään tapahtumahetkellä. Kun Kuusjärvi oli sopivasti jäätynyt parin pakkasyön jälkeen, liukui Kiisken auto lähes Urmaaselälle saakka, jossa pysähdyttyään painui ohuemman jään läpi syvyyksiin. (Vettä noin kuusi metriä.)

Lähes samanaikaisesti tapahtui Varma Kylmälehdon tontilla valtava räjähdys, joka rikkoi lähitienoilla useita ikkunoita. Kylmälehdon asunto – varastorakennus – työtila  lakkasi käytännöllisesti katsoen olemasta. Kauppias Jortikka   väitti kivenkovaan, että vielä päivän valjettua taivaalta lepatteli alas päreensilppua. Kun kunnan päävesijohto samalla katkesi, täyttyi noin viiden  aarin suuruinen  räjähdyskuoppa suhteellisen nopeasti puhataalla juomavedellä.  Ylikonstaapeli Juurikkala ryhtyi välittömästi etsimään Kylmälehtoa, kunnes muisti että mies oli jo valmiiksi  pidätyssellissä. Hänen alibiaan vois siis pitää täysin kiistämättömänä.

Henkilövahingoilta vältyttiin, vaikka kirkon urkuparvelle iltamenojen jälkeen jäänyt dir. cant. Piiparinen on luvannut vaatia vahingonkorvausta sävellystyönsä keskeyttäjältä. Jokin teema kuuluu kadonneen iäksi, kuten kanttorimme dramaattisesti asian ilmaisi.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Kuusniemen lapset saivat pakkasyön jälkeen montusta oivan luistinjään, jossa naperot ovat innolla pelanneet jääkiekkoa.

Kolmas outo ilmiö oli se, että Hakkaraisen rannassa alkoi melko voimakkaan alkuräjähdyksen jälkeen todella värikäs ilotulitus, jota kesti noin viisi minuuttia. Armas Hakkarainen väitti ettei tiennyt mitään mistään ilotulitusaikeista, ja samaa todistivat Ahti Kiiski  ja Virpi Hakkarainen, jotka siis asuvat Hakkaraisen yläkerrassa.

Viola Hakkaraisen pettymys oli suuri, sillä hän ehti jo haltioitua siitä, että ilotulitus oli miehensä Armaksen uudenvuoden lahja hänelle, sydämensä valitulle. Vaimoaan tyynnytelläkseen A. Hakkarainen lupasi kaiken kansan kuullen järjestää ikimuistettavan ilotulituksen Violan täyttäessä 3.1. 2009 kuusikymmentä vuotta.  Violan painavahko käsilaukku heilahti välittömästi, sillä merkkipäivä oli tarkoitus vaieta kuoliaaksi julkisuudessa. Räjähdysten katkuun sekoittui  kalliin hajuveden tuoksu, jonka Turpeisen Hepa väitti vielä aamullakin haittaavan hengitystä mainitulla jäällä.

Eikä tässä vielä kaikki. Ilotulituksen päätyttyä Hakkaraisen rannassa laskeutui taivaalta pienen laskuvarjon kannattamana kookas kukkapuketti, jossa oli mukana omistuskirjoitus:

Maailman ihanimmille varpaille!
Unohtumattomasti teidän VGK.

Neiti Hakkarainen, ent. rouva Juurikkala, kertoi viime aikoina saaneensa nimetöntä ihailijapostia ja melko kookkaita kukkalähetyksiä, kaikki samalla tavoin anonyymejä lähettäjän suhteen. Kiiski oli epäillyt tunkeilijaksi  morsiamensa entistä aviomiestä,  mutta kirjainyhdistelmä antoi selvän viestin lähettäjän henkilöllisyydestä.

Monitoimikonsultti Kiiski, valmiiksi tuohtuneena autonsa saamasta kohtelusta, poltti niin sanotusti hihansa ja vaati päästä puhuttelemaan pidätetty Kylmälehtoa. Tilanne poliisitalossa tulehtui siinä määrin, että Juurikkala sulki lievästi kiihtyneen ja selvästi päihtyneen Kiisken toiseen pidätysselliin. Seinän läpi oli Juurikalan kertoman mukaan käyty mielenkiintoinen keskustelu, jonka sisältöä ylikonstaapeli ei suostunut paljastamaan.

Muuten uudenvuoden vastanotto sujui kunnassamme rauhallisissa merkeissä.

Ps. Toimittajan mopedi on lainattu. Pyydämme ystävällisesti palauttamaan kulkuneuvon toimituksen eteen tankki ja kumit täysinä. Kiitos!