Jortikat kiittävät

Kesän kiireitten keskellä meiltä jäi huomioimatta Paula ja Lasse Jortikan iloinen perhetapahtuma,...

... josta toimitus esittää syvän pahoittelunsa, ja antaa nyt palstatilaa onnellisille vanhemmille:

”Lämmin tervehdys vaan kaikille ja suuret kiitokset ristiäisväelle, jota yllättävän runsaslukuisena saapu ensin kirkkoon ja sitten entiselle kaupalle, siis mun, Laten ja Pikku-Topin kotiin. Oltiin niin onnesta mykkyrällä Laten kanssa tyttövauvasta, että haluttiin jakaa se ilo mahdollisimman monen kuusniemeläisen kanssa.
Mä haluan tässä samalla oikaista yhdelle pölvästille pännänpyörittäjälle, että meidän Topi on Topi kutsumanimeltään eikä mikään Jallu, vaikka onkin koko nimeltään Toivo Lasse Jalmari. Siinä rimpsussahan tulee mainituksi suvun miehet kolmessa polvessa. Late olis halunnu vielä neljännenkin nimen isoisänsä isän mukaan, mutta mä en suostunu. Toivo Lasse Jalmari Aukusti Ananiaksenpoika olis sentään ollu liikaa yhdelle pienelle pojalle.

Mutta se siitä, nyt mä haluun puhua meidän ihanasta pikku prinsessasta, joka kastettiin viime pyhänä Paula Suvi-Hilleviksi. Toi jälkimmäinen tulee olemaan se kutsumanimi. Late sai päättää nimestä. Se oli sitä mieltä, että jos kerran meidän tanssilavamestan oikee nimi on Kesähillevi, ja meillä on ollu siellä puhvetin takahuoneessa niin kivaa tanssi-iltojen jälkeen, niin kyllä sen tarttee näkyä meidän pikkulikan nimessäkin. Late siis ehdotti ensin ihan samaa nimeä eli Kesä-Hillevi, mutta mä sanoin että Suvi on hämäläisempi nimi kun Kesä, ja se veto tehos Lateen. Meidän tupla isiin, niin kun mä sitä nykyään leikilläni nimittelen. Late sanoo, että on se paljon mukavampaa nyt kun ei kaverit enää pysty heitteleen herjaa yksinkertasesta isästä.

Tärkeintä tässä nimivalinnassa oli tietenkin se, että Hillevin nimi säilyy suvussa. On se niin väärin, ettei Hillevi-mummi saanu nähdä tätä pikku kaimaansa. Mä tiedän että Late suree vieläkin äitiään, vaikka se ei siitä enää puhu. Vai olisko se jo enemmän sellasta kaipausta. Late oli sentään Topin ja Hillevin ainoo lapsi, ja sellaset joskun hemmotellaan pilalle. Mutta ei meidän Latea, ei kai se muuten olis niin hellyydenkipee.

Ette arvaa montako henkee meillä kävi päivän mittaan, kun laitettiin siihen lehdessä olleeseen kutsuun että tervetuloo kaikki, pannu on kuumana koko iltapäivän ja illemmalla on kaupan pihasssa tarjottavaa krillipohjalta, ynnä muuta mukavaa. Mä annoin Turpeisen Hepalle ja pappilan Pikku-Rainerille tehtäväks laskee montako ihmistä meillä tuli käyneeks, ja arvatkaa ottiko nöösit homman tosissaan. Ne alotti tukkimiehen kirjanpidon heti kun tultiin kirkosta, ja kyllä pitäs olla kaikki mukana. 

Ette muuten usko, että jopa Kylmälehtokin tuli, mutta vaan sen takia että Hakkaraisen Virpikin oli täällä ton Juurikkalan kanssa. Väittivät kiven kovaan etteivät seurustele, saati oo menossa uudelleen yhteen, ja että olivat muka vaan tulleet samalla kyydillä. Siis poliisiautolla. Oikein mua hirvittää mitä siitä vielä tulee, kun Kylmälehto kuuluu olevan umpirakastunu Virpiin, ja toisaalta sillä on vanhaa kaunaa Juurikkalaa kohtaan. Sillä näkyy olevan taipumusta rakastua mahdottomiin kohteisiin, niin kun kuulemma Valmaankin aikanaan. Hillevi tosin eläissään kerran  mulle vihjas, että ei se alkuun niin toivotontakaan ollu, ja lisäs vielä siihen sillai arvotuksellisesti, että ei pitäs mennä hullua höystään.

Ai niin, montako vierasta meillä oli? Pojat laski tietysti kaikki pikkunöösit ja likantilsat ja sylivauvatkin mukaan. Viiskymmentäkaks vierasta, ja tämä on tosi. Joku saatto käydä kahteenkin kertaan, jopa kolmeenkin niin kun just toi Kylmälehto, joka oli juur päässy putkasta ja tietäähän ne valtion sapuskat kun kaikessa nykyään säästetään pää punasena. Olis se kiva tietää mihin ne säästöt oikein hukkuu?

Niin se Kylmämälehto oli putkassa jo toiseen kertaan samasta syystä, kun se ei meinaa perätä sitä Kyyjärvelle lähtöönsä. Aatelkaa nyt, konekivääri pultattuna konepeltiin, Late kerto Juuurikkalan sanoneen.

Kummeina olivat mun soittokaverini Hellä ja miehensä Ilmari. Meistä on tullu Hellän kanssa läheisiä, kun on muutenkin tapailtu noitten lasten takia, neuvolassa ja silleen. Niitten Johannahan on nyt kohta puolitoistavuotias, ja hakkaa kuulemma jo pianoo ihailtavalla intensiteettillä, niin kun isä-Ilmari sano.

Pikku-Hillevi… No niin, nyt mä tulin kertoneeks tavallaan perhesalaisuuden, että me on ruvettu Laten kanssa sanoon pienokaista Pikku-Hileviks, kun sillä tuntuu  olevan hirveen luja tahto niin kun oli mummillaankin. Jos se ei saa tis… siis rintaa sillä punasella minuutilla kun pitäs, niin se huutaa naama punasena ja selkä oikein kaarella ja niin vaativalla äänellä että varmaan saa tahtonsa läpi. Onneks Late ei oo tullu yhään äitiinsä. Niin mun piti vaan kertoo, että Pikku-Hillevi nukku kiltisti enimmät ajat kun vaan sai muonaa ajallaan. Kaikki sitä kehu, että on niin pyöreeposkinen ja hyväihonen vauva että harvon  näkee. Vähän mua korpesi kun Hellä - kummi piteli sitä kirkossa sylissään ja Late kysy että kumman näkönen, niin Ilmari pöläytti siihen kuuluvalla äänellä että ”niin minustakin!”

Tähän yhteyteen sopii varmaan kertoo, että meidän leipomotilat alkaa oleen kunnossa, ja toiminta alotetaan syyskuun aikana, heti kun Kesä-Hillevissä on ollu ne lopettajaiset. Me ilmotellaan siitä kyllä lehdessä ja tarjotaan avajaiskahvit. Jos joku tietää jonkun pätevän leipurin, niin vois ystävällisesti vihjasta siitä meille.

Yks hakemus meille kyllä jo tulikin, tuolta Keski-Suomesta, mutta pikkusen mua arveluttaa kun sen sinkun ansioluettelossa mainittiin, että se on valittu joksku ihme juhannustytöksi kuuskytluvulla. Tuulia tuli kumman näköseks kun  mä ihan vaan ohimennen mainittin siitä hakijasta sille, ja sano sitten että hänen siskolikka olis kanssa vailla vakituista työtä, ja hän takaa että silläki on paremmat munkit kun tommosella ex juhannustytöllä. Turpeinen ei varmaan kuullu koko keskustelua, ei se kumminkaan mitenkään osallistunu siihen.

Että tällasta. Nää  kiitokset tulee sitten multa ja Latelta, vaikka mä toimin tässä kirjurina.

JK. Sori että mä nimitin pälvästiks sitä joka muisti väärin Pikku-Topin nimen. Kai sitä virheitä sattuu itte kullekin. Voishan se olla vaikka miten mukava mies kun lähemmin tutustuis.
Ystävällisin terveisin: Paula ja Lasse Jortikka.”

Että sellaista niin. Toimitus pesee kätensä kaikesta mahdollisesta polemiikista, jota tuo yllä oleva ehkä Kuusniemellä aiheuttaa. Tarkkailemme tilannetta, ja perästä ehkä kuuluu.