Katso lisäkuvat

Pyöräretki Kalettoman laavulle Osa 2

Osa 2. Miten kaikki päättyi?!?!

Jatkuu....

Kun pääsimme perille laavulle ihmettilimme, "miksi ihmeessä tänne korpeen on rakennettu laavu?" Aloitimme melkein samantien saapumisemme jälkeen ruuan teon. Ensin sytytimme nuotion ja se onnistui heti ensimmäisellä kerralla, joka on aika harvinaista mutta kun sen osaa niin se myös onnisuu. Sen jälkeen laitoimme trangiat kasaan ja veden kuumenemaan. Risto meni pitkospuita pitkin katsomaan lammen ympäristöä ja huomasi joutsenpariskunnan jossain lammen toisessa päädyssä. Sitten sinne meni Sami ja minä hieman Samin jäljessä, myös Viljami tuli ihastelemaan joutsenpariskunta hieman vaikeasti nähtävissä. Ruokana oli nuudeleita, lihapullia ja makkaraa. Melkein kaikille ruoka maistui. Jälkiruokana oli suklaarouhekeksejä. Meillä oli ruokaa näin paljon : nuudeleita 10 pkt, 1 iso keksipussi, käristemakkarapaketti ja 2 lihapullapakettia. Ruokaa jäi aika paljon : 6 pkt nuudeleita ja puolet käristemakkarapaketista.

Ruuan jälkeen tehtävässä oli laulaminen. Pikkupojat eivät laulaneet joten minä ja Sami lauloimme hämä-hämähäkin ja pikku-pukki. Pikku-pukki oli humoristinen laulu. Kun Sami oli laavun reunalla Janit M & H olivat laavun katolla ja tiputtivat Samin päälle havunneuloja ja käpyjä. Siinä tilanteessä pojilla oli hauskaa, mutta kun Sami tajusi niin pojille tuli "kuumat paikat." Mutta eihan siinä mitään vakavaa käynyt. Risto ja minä löimme päämme siihen laavun parruun, Ristolla tuli haava, minulla ei .Kun tuli nuotion sammuttamisen aika niin siinä tuli semmoisia ajatuksia mitä en viitsi näin julkisesti kirjoitella. No vedellähän se tietenkin lopulta sammutettiin muutamien naurukohtauksien jälkeen. Polkua pois tullessa Risto kaatui ja loukkasi polvensa, mutta meidän poikien onneksi hän pääsi sieltä pois ilman minkäänlaisia ensiapua, vaikkakin hitaanlaisesti.

Pois tullessa päätimme, että menemme lyhyempää reittiä vaikka pyörät pitäisi kantaa pois. Se tie oli sepelillä päällystetty. Olimme ajaneet jonkin matkaa niin tulimme siihen louhokselle mistä sitä sepeliä saadaan. Siinä oli iso "kivenmurskainvaunu", jota ei varmaan saada siitä ihan heti pois. Siinä oli sen verran isoja pommeja käytetty, että puut olivat menneet poikki latvasta!! Jossain sen sepelillä päällystetyn tien varressa minun lainapyörän takarenkaaseen oli osunut terävä kivi ja siihen tuli patti, koska en ensin ajaessani tiennyt mikä se oli niin ajattelin että takavanne oli mennyt vinoon. Kun tulimme sillalle niin pidimme tauon ja Risto innostui tarinoimaan ensimmäisestä matkastaan Valko-Venäjälle. Siitä sillalta kun jatkoimme vähän aikaa niin tulimme "blåa vägenille". Se tie oli onneksi päällystetty asfaltilla. Sillä tiellä ennen jokea Viljami huomasi sen patin takarenkaassani. Se oli aika räjähdysherkkä.

Pojat olisivat halunneet mennä ison tien kautta mutta Risto ja me vj:t päätimme että menemme Pietari Braahen-tietä turvallisuuskysymyksen takia. Sillä tiellä ei enää sattunut mitään muuta kuin että se patti puhkesi n. 500 m ennen kaatopaikkaa. Pojat menivät edellä omia teitään koteihinsa. Minä ja Risto, joka on muuten isäni, kävelimme jonkin matkaa kaatopaikan ohi, niin pyysin Ristoa soittamaan äitiä hakemaan hänet ja minun tavarani. Hän tuli 5-10 min. sen soiton jälkeen. Minä ajoin Riston pyörän kotiin kun taas hän meni äidin kyydissä. '

The end