Armas Hakkarainen vastaa Turpeiselle

Ei tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa luettuani Turpeisen haastattelun, jossa tämä ”liikenero” julkitoi ontuvia sijoitusvihjeitään.

Jokainen vähänkin älyä omaava kuntalainenhan tietää, että Turpeinen on hankkinut suurehkon omaisuutensa pelkällä tuurilla. Sen, mitä hän suvaitsi mainita taannoisesta maakaupastamme, jätän omaan arvoonsa. Sanon vain, että minun vesibisnekseni voi edelleen hyvin, mutta Turpeisen entisessä kaivoksessa on vettä enemmän kuin lääkäri määrää.  Aina loiskuu kun lapetaan, nimittäin vettä Turpeisen ja kunnanjohtajamme suuresta visiosta!

Mutta menkäämme kohta kohdalta lävitse tämä Turpeisen menestystarina, ottamatta kantaa puoleen tai toiseen, ja antakaamme lukijoitten päätellä onko kyse tuurista vai taidosta.

Miten rutiköyhästä konkurssikandidaatti Turpeisesta tuli Nokia - miljonääri? Sen ansiosta, että hän vahingossa löysi isänsä Mooses Turpeisen piilottamat kumikenkätehtaan osakkeet korjaamonsa vintiltä. Sahanpuruista, millä anekdootilla en mitenkään viittaa Turpeisen omiin sahanpuruihin, tai ota kantaa niiden kosteuspitoisuuteen. Turpeinen on niin tyhmä mies, että jos se olisi saanut isänsä osakesalkun käsiinsä heti Mooses Turpeisen poismenon jälkeen, niin se olisi kipin kapin juossut silloiseen Kuusniemen Osuuskassaan ja vaihtanut rahaksi joka ainoan osakkeen. Siis silloiseen pilkkahintaan, ehkä jopa tappiolla!

Tasapuolisuuden nimissä tulkoon kerrotuksi tässä yhteydessä, että se oli minun isäni joka aikoinaan neuvoi Mooses Turpeista hankkimaan puheena olevia osakkeita. Mooses Turpeisen salkku oli isäni salkkuun verraten harrastelijatasoa, ja kuten sanoin, Romu-Mooses yksinkertaisesti unohti osakkeet ja testamentin kassakaappiin, jonka  P.A. sitten kiikutti korjaamon vintille. Minä itse ja veljeni Urmas sen sijaan pistimme perinnön yhteydessä saamamme Nokia – salkun   poikimaan heti tuoreeltaan, mutta se on jo toinen asia, ja aivan kuten Havukka-Ahon ajattelija Konsta Pylkkänenkin  sanoi, niin jälkiviisaus on imelin viisauden laji.

Mitä tulee kimberliitti - esiintymän löytymiseen Turpeisen maalta, niin kyllä se olin minä joka sen esiintymän löysin, mutta Turpeinen vei valtaukseni vääryydellä, kuten oli vienyt veljeni Urmaksen hallussa olleen sukutilamme. Jonka päärakennuksen muuten Urmas pelasti  suvullemme suurin uhkauksin, tai uhrauksin, piti sanomani.

Kun kaivostoiminta niin sanoakseni liri kintuilleen tuskin alettuaan, niin siinäkin Turpeista auttoi vain hulluntuuri, kun ulkomainen yritys ehti ostaa kaivoksen häneltä ennen odotettavissa olevaa katastrofia. Minun hallussani kaivos olisi tuottanut kuusniemeläisille aineellista hyvää hamaan tulevaisuuteen, kuin Kalevalan Sampo konsanaan.

Entä sitten nämä P.A. Turpeisen uudet suuret suunnitelmat? ”Konserni” aikoo laajentaa toimialaansa meijeribisnekseen. Ei kai nyt ole käynyt niin, että joku on hömpöttänyt hyväuskoista miestä, ja tämä on sekoittanut käsitteet meijeri ja separaattori? Hallituksen puheenjohtajana tulen pitämään  huolen siitä, ettei Kuusniemen kuntaa mitenkään sotketa tällä kertaa Turpeisen hämäräbisneksiin.

Toisaalta, Turpeisen tuntien, kyseessä saattaa olla pelkkä hämäys, ja mies tähyileekin  aivan muualle, joten luottamushenkilöiden ja kunnan viranhaltijoiden on syytä pitää silmänsä auki. Tapanani on puhua asiat halki edessäpäin, ja siinä mielessä tätäkin asiaa lähestyin. Sanomattakin on selvää, että huoli kunnan tulevaisuudesta sai minut tarttumaan kynään tälläkin kertaa.

Armas Veli-Veikko Hakkaranen
Urmaan Lähteitten toimitusjohtaja, kunnanhallituksen. pj.