Hakkaraisen mielikuva-mielivaltaa

Olettehan kaikki lukeneet Armas Hakkaraisen aprillijutun Kuusniemen Kuulumisista?

Sellaisen minäkin kuvittelin lukeneeni tuona hyvänsuovalle narraamiselle omistettuna päivänä. Hauska oli, nauroimme Matiaksen kanssa aivan vatsaamme pidellen, niin että lapset tulivat kysymään onko voitettu lotossa tai jotain. (Pappilan väki ei lottoa, sillä emme usko onnen pikavoittoihin vaan siihen, että onni seuraa sitä joka hyvin elää.)

Matiaskin sanoi, ettei tiennytkään että johtaja Hakkarainen omaa noin hyvän huumorintajun, ja vielä niin vaikeassa huumorinlajissa kuin itseironia. Mutta jutun loppua kohden hyytyi hymy pappilassa, sillä tajusimme että jutusta oli leikki yhtä kaukana kuin Rainerin lapintalo Kuusniemen pappilasta.

Matias sanoi, että eihän tämä nyt näin voi mennä, ja minä aloin olla samaa mieltä. Taustallahan vaikuttaa se valtava nimikirjoitusten vyöry, joka suorastaan vaatii minua perumaan puheeni ja jatkamaan Kuusniemen kunnanjohtajana. Tajusin siinä yhdessä humauksessa, että olisin rintamakarkuri, jos nyt jättäisin paikkani, ja jättäisin rakkaan Kuusniememme alttiiksi mielivallalle.

Hakkaraisen mukaan lentokenttähanke on vahvassa nousukiidossa. Minun on sanottava tuohon, että tämän henkilön mielikuvitus on vahvassa nousuliidossa. Se on suorastaan kiitänyt karkuteille kuin erään kirkkomuusikon mopedi! Hakkaraisen vakuuttelut lentokenttähankkeen etenemisestä olivat alusta loppuun silkkaa valhetta! Mikään asiantuntijataho, tai kansainvälinen asiantuntijakollegio ei ole tutkinut, saati antanut lausuntoja kyseisen lentokentän sopivuudesta juuri Kuusniemelle.

Hakkarainen antoi kirjoitelmassaan ymmärtää, että jotakin peruuttamatonta on jo päätetty  jossain korkealla taholla, ja että hanke eteen kuin Siperian juna. Mitenkähän sekin etenee todellisuudessa 50 asteen pakkasessa ja kinosten keskellä? Mitään ei ole päätetty, ei kansainvälisissä, ei valtakunnallisissa, ei edes kuusniemeläisissä päättävissä elimissä. Matiaksen kielloista huolimatta lataan tässä, että jos jotakin on päätetty, niin se on päätetty Hakkaraisen makuukamarissa. Ei sentään hiihtoretkekellä, missä kuulemma myös  voi syntyä lennokkaita ideoita.

On huvittavaa ja valitettavaa, että Hakkaraisen aprillijuttu meni täydestä moniin kuusniemeläisiin, ja myös muutamiin valtakunnallisiin julkaisuihin. Minullekin soitettiin Iltalehdestä ja onniteltiin lentokenttäpäätöksestä. Selvisi, että Hakkarainen oli ”vuotanut” iltapäivälehdille, että vuosisadan uutinen oli tosiasia, ja oli antanut jutulle jopa valmiin otsikonkin: Maailman keskeisin lentokenttä Kuusniemelle!

Monet hätääntyneet kuntalaiset soittelivat minulle lähes itku kurkussa, että onkohan heidän nyt pakko muuttaa pois Kuusniemeltä, kun Suur-Hakkaraisen lentokenttä pilaa kaiken. Eräs liikuttuneessa tilassa ollut kuntalainen lupautui muiluttamaan Hakkaraisen itärajan tai minkä tahansa rajan taa – mopedin peräkärryssä!

Tajuan hyvin, että nämä suorat sanani saavat taas aikaan mylvintää Kuusniemen kellotapulin huipulta, mutta kyllä maailma ääntä vetää. Taistelukirves on heitetty, ja olen valmis vastaamaan seurauksista. Jos Hakkarainen kannattajineen aikoo kangeta minut sivuun kunnanjohtajan paikaltani, niin hän tarvitsee siihen rautakangin.

On totta, että maailmaa hallitaan mielikuvilla, mutta valitettavasti siihen täytyy lisätä, että sitä hallitaan myös mielivallalla.

Rakkaat kuusniemeläiset: olen valmis nousemaan kanssanne barrikadeille kuin Orlenansin neitsyt aikoinaan.  Tästä voi tulla vuosisadan ottelu, mutta me voitamme sen!

Suvi, kunnanjohtaja.