Turpeisen matka-anomus evättiin

Tapasimme Turpeisen Tuulian baarista läheltä levyautomaattia kahvin ja munkkipossun äärestä.

Pelkän pienen kahvin höykällä voi tutussa baarissa istua tuntikausia kuka tahansa, saati tällainen paikallislehden toimittaja.

-  Sopiiko että istun samaan pöytään johtajan kanssa?
-  Näköjään sopii kun istuitte jo!

Mikäs nyt, ei ole Turpeisen tapaista vastata noin kuivasti? No, huonoja päiviä osuu itse kullekin, myös ökyrikkaille onnen suosikeille. Parempi olla huomaamatta mitään.

- Oletteko kuullut että Kylmälehto on pidätetty toissailtana?
- Niin kai, johonkin se ainaki hävis, kun ei oo tankkaillu pariin päivään.
- Se oli ollut lähdössä Kyyjärvelle, mutta Juurikkala ehti hätiin.
- Niin määki olin…
- Kuvitelkaa, sillä Land Rowerin rämällä, konekivääri pultattuna nokkapellin päälle, takapenkki täynnä räjähteitä ynnä muuta, kuten…

Turpeinen niiskautti nenäänsä sisäänpäin:

- Mää en olis ottanu mukaan kun pankkikortin.
- Oli kuulemma menossa hakemaan sitä sheriffin virkaa kun ei omaan kuntaan päässyt.
- Mää olisin vaan vähän kattellu sitä markkinatouhua.
- Kylmälehto oli ottanu sen kannan että hän lähtee, mutta Juurikkala oli sanonut että häneltä menee maine jos vielä yksikin pöpi pääsee karkaamaan kunnanrajojen ulkopuolelle!

Turpeisen vaisuun katseeseen tuli hivenen eloa:
- Ketäs te… tai se, tota…
- Piiparista! Matkaraportteja tulee kuulemma aina vaan reitin varrelta, vaikka mies on ollut kotona jo pari kuukautta.
- Jaa, mulle tuli vaan yks kirje, ja…
- Olikohan se Kylmälehdon pidätys laillinen tällä kertaa?
- En mää vaan tiärä… No nyt se tuo taas niitä!
- Kuka… Juurikkalako?
- Ei kun toi Tuulia, lisää kahvetta ja munkkeja. Älkää olko tietävinänne.
- Juu, en.

Hymyilevä Tuulia rouva purjehti tarjottimineen pöydän ääreen ja loi mieheensä äidillisen katseen.
- Kahvia ja tuoreita munkkeja meidän isille.
- Tattista vaan, vaikka ei olis enää tarvinnu.
- Oot ressukka niin laihtunu viime aikoina kun olet ollu koko ajan menossa ympäri Suomee. Pusi, pusi, vinkkaa vaan jos tavittet jotakin.
- Niin kai, vaikka emmää kyllä usko että…

Tuulia vilkaisi meitä ja kuiskutti miehensä korvaan:
- Mä laitan baarin tänäiltana kii tutia aikasemmin ja Hepaki on yökylässä pappilassa Pikku-Rainerin luona.

Tuulia pörrötti vielä miehensä niskahiuksia ennen poistumistaan.

- Kyllä johtajan kelpaa!
- Te nuaret miehet ette kyllä tierä mistään mitään.
- Mitähän se johtaja mahtaa tarkoittaa?
- No sitä justiinsa! Mun tarttee kai vääntää teitille rautalankasta. Ettekä sitte eres vilkase tiskille päin ettei Tuulia arvaa mitä mää puhun.
- En vilkaise, siirrän tuolinikin tähän  että on selkä tiskille päin.

Turpeinen nojautui eteenpäin kyynärpäät pöydällä:

- Kaikki alko siittä kun mää sain sen kirjeen Kyyjärveltä, ja Tuulia pääs avaan sen ennen mua. Se oli siltä entiseltä juhannustytöltä.
- Vai niin, mutta en nyt ihan ymmärrä.
- Ette niin. Siinä kirjeessä oli vaan että ihanaa nähtä taas Kyyjärven markkinoilla, ja jos johtaja tarttee yösijaa niin kyllä semmonenki järjestyy.
- Tuo oli kyllä paha!
- Niin munki mielestä.
- No olis luullut Tuulian suuttuvan, mutta ei tuo oikein siltä näytä.

Turpeinen hymähti kokeneesti:

- Tota mää justiinsa tarkotin! Kun vaimo suuttuu niin sen kyllä miäs kestää, mutta kun ne valittee ton taktiikan niin siinä on naurussaas pitelemistä. En tiärä, voi tossa osa olla viirenkympin villitystäki seassa, jos tierätte mitä semmonen on.
- Olen lukenut.
- Jaa ootte, no hyvä jos eres teoriapuoli on hallussa vastasen varalle. Me muuten ollaan kuulemma lährössä Ouluun, Tuulia kerto, ja täältä lähtee oikein linjapiili ja meittiä kuusniemeläisiä lähtee puolen toistakymmentä henkee. Siellä on Toppilan Möljällä jotku pippalot. Isä Mooses muuten lähti siittä samasta laiturista syksyllä tuhannen yhreksänsataa neljäkymmentäneljä jaakaan sakemanneja Torniosta… Vaikka mitäs te niin vanhosta asioista tietäsitte.
- Olen kyllä lukenut.
- No juu, aina vaan tota teoriaa.

Turpeinen vilkaisi tiskin suuntaan, josta Tuulia oli piipahtanut keittiön puolelle.

-  Ja nyt laittatte noi munkit siihen salkkuunne, tai mää ostan teitin lehren ja potkin ittenne maantiälle. Onks tää selvä!
- Juu, on, mutta jos sais vaikka jonkun paperipussin.
- Ette saa, toimikaa! Tää on korpraali Turpeisen käsky!

Pakkohan se oli totella, mistä sen tietää vaikka Turpeinen olisi toteuttanut uhkauksensa.  Oli se niin ahdistuneen oloinen.

Pakko sanoa, ettemme ihan ymmärtäneet mikä tuossa Turpeisen tilanteessa niin kamalaa oli?