Omena

Pakina Annikki Kujalan kirjasta Sitä se on, sinisilmä

Ensitutustumiseni omenaan oli ihan erilainen kuin
etelän lapsilla. Kuvakirjan sivulla se helotti
houkuttelevana, tai kuusen oksilla joulukorteissa.
Sota-ajan lapselle pohjoisessa se oli harvinainen herkku.

Etelä-suomeen muutettuani olin järkyttynyt. Omena
oli alennustilassa. Sitä tallattiin maahan,
kynnettiin peltoihin ja ajettiin kaatopaikoille. Hyvää
ruokaa, herkullista ja terveellistä. Tuntui pahalta.

Minulle omenassa on aina ollut ylivertaista
hohtoa, vertaisipa sitä mihin tropiikin kiiviin tahansa
Omena on kaunis ja hyvä kädessä, maukas haukata.
Hedelmien kunigas ja kuningasten hedelmä. Vai onko
joku kuullut puhuttavan valtakunnanappelsiinista?
Kultaisia omenoita on kautta aikojen käytetty vallan
symboleina.

Ettei totuus unohtuisi: jo paratiisissa Eeva
houkutteli Aatamin omenalla. Olettaisin, että siellä
olisi kasvanut monia muitakin hedelniä.

En kiistä, etteikö Eeva ollut omenan ojentaja
Eedenissä. Myöhemmin läpi historian mies on kyllä
itse osannut kiivetä kaikenlaisiin puihin ja joka
sortin tikkailta. Nimittäin ylettyäkseen poimimaan
hyvät hedelmät. Naapurinkin puusta.