Kuka ihmeen Keski-Suomen juhannustyttö?

Jortikan pariskunnan kiitoskirjoituksella oli omituinen vaikutus Kuusniemen Kuulumisten lukijoihin.

Toimitus on nimittäin saanut useita puhelinsoittoja ja nimettömiä kirjeitä, joilla kaikilla on ollut sama viesti: Toimittajan, tai jonkun, on viipymättä selvitettävä kuka on se keskisuomalainen juhannustyttö, joka on ryhtynyt piirittämään Turpeista?

Kaikkihan alkoi heti Kuusniemen (Myös maakunnan) rikkaimman miehen ensimmäisestä vierailusta Kyyjärvellä.  Turpeinen sai kuvallisen kortin, jossa mainittu naishenkilö lähetti hänelle lämpimiä, ettemme sanoisi kuumia terveisiä. Kortti aiheutti tietenkin lievää närää Tuuliassa, joka varovasti kyseli kenestä mahtaa olla  kysymys? Turpeinen ei tiennyt, tai sitten vain väisti kysymyksen sanomalla, että siinä pyöri niitä niin paljon ympärillä, ettei mitenkään voi kaikkia muistaa.

Siis niitä? Tämä ”niitä” tarkoittaa tässä yhteydessä nimenomaan naispuolisia henkilöitä, mitä todennäköisemmin kyyjärveläistä syntyperää olevia. Tuo ylimalkainen selitys olisi ehkä mennyt läpi, ellei juttu olisi aktivoitunut uudelleen. Kerrottakoon tässä lukijoille, etteivät ne myöhemmät kortit suinkaan joutuneet Turpeisen käsiin, sillä Tuulia nakkeli niitä sitä mukaa hellanpesään kun postiluukku kolahti. Tai laatikko, Kuusniemelläkin postinjakelu on keskitetty, ja Tuulia on se joka hakee ja avaa myös Asennusyrityksen postin. ”Niitä” tarkoittaa tässä yhteydessä, että  kortteja tuli enemmän kuin kaksi.

Sen jälkeen, kun Paukku tuli ristiäistilaisuudessa kertoneeksi julkisuuteen, että mainittu ex – juhannustyttö oli lähettänyt työpaikkahakemuksen vastaperustetulle leipomoyritykselle, oli Tuulian mitta täysi. Turpeinen joutui ahtaalle heti samana iltana valojen sammuttua. Mies pysyi alkuperäisessä kertomuksessaan, ettei hänellä ole mitään tekemistä tuon mainitun leidin kanssa, ja että kyseinen henkilö on hänelle yhtä tuntematon kuin Tuuliallekin. Tai jos onkin jotenkin tutumpi, niin hyvin etäisesti.

Se oli paha virhe. Mennä nyt lisäämään vettä myllyyn tai rutikuivia risuja nuotioon. Tuulia vaati nyt ehdotonta raporttia siitä oliko mitä ja jos oli,  niin mitä,  Kyyjärvellä oli tapahtunut kaksi suvea sitten.  Turpeinen joutui tunnustamaan, että nainen oli naamalta tuttu, ei sen enempää, ja että hän oli ehkä tullut pussanneeksi sitä kädelle, ihan niin kuin joitakin muitakin, kuten maailmanmiehen rooliin kuuluu. Esimerkiksi Jokioisilla menneenä kesänä…

Tuulia ei halunnut kuulla enempää vaan sanoi tylysti, että yhden maakunnan juhannustyttö riittää, eikä hän halua kuulla sanaakaan mistään Hämeen valkotukkaisista sinisilmäneitosista, olkoot sitten syntymäblondeja tai purkissa ostettuja, ja että nyt kyllä pamahti porttikielto myös Jokioisiin, missä maailman kolkassa sellainen paikkakunta siten lieneekin. Turpeinen puri huultaan ja ihmetteli itsekseen, mitenkä meni sellaisenkin lauseen möläyttämään suustaan. Toisaalta, kun vaimo käy todella kuumana, on mies kuin mies vähän poissa tolaltaan, jopa Turpeisen tapainen viilipytty. Pauli Antero  Mooseksenpoika päätti tästedes vastata vain silloin kun kysyttiin, ja silloinkin varovasti.

Tuulia haki sen ensimmäisen kuvallisen kortin ja piteli sitä Turpeisen nenän edessä. Tämäkö se oli? Turpeinen myönsi, että saattoi hyvinkin olla, mutta lupasi mennä  vaikka valalle ettei tiennyt tämän blondin nimeäkään.

Vaikka oli jo myöhä, niin Tuulia soitti siitä paikasta Paukulle, joka siinä imettämisen ohessa kuitenkin sanoi, ettei työpaikkahakemuksen alla ollut muuta kuin nimimerkki ”Keski-Suomen Juhannustyttö.”  Paukku ymmärsi hyvin yskän ja vakuutti Tuulialle, että kaikkein viisainta oli unohtaa koko juttu, mutta että kyllä häntäkin oli alkanut kiinnostaa kuka tuo leipomoalan kokemusta omaava henkilö oikein oli. Sitä Paukun ei olisi pitänyt mennä sanomaan, sillä Tuulia tuli nyt todella levottomaksi.

Eli tässä taustaa toimituksen saamille yhteydenotoille, joista ainakin yksi oli Tuulian kirjoittama.

Ja nyt itse asiaan: Toimitus järjestää kilpailun, jonka tarkoituksena on selvittää juhannustytön henkilöllisyys. Se joka sen pitävästi ensimmäisenä selvittää, saa kuvansa Kuusniemen Kuulumisiin, ja myös yllätyspalkinnon jonka on luvannut rouva Turpeinen. Tuulia painotti, että nimenomaan nykyinen ja ainoa rouva Turpeinen.

Mahdollinen valokuva olisi suotava, mieluiten siltä kesältä, kun tämä juhannustyttö oli valittu. Jos kuvia tulee runsaasti, niin voidaan järjestää yleisöäänestys, ja valita se kaikkien aikojen Keski-Suomen juhannustyttö. Kuvia ei palauteta, mutta niistä voidaan järjestää näyttely seuraavilla Kyyjärven pitäjäpäivillä.

Toimitus harkitsee, että ensi kesänä järjestetään myös oman maakunnan juhannustyttökilpailu. Uima- tai kansallispukukuvia voi lähettää jo etukäteen.