Maaseudulla on mahdollisuus

Tämän kuun pääkirjoitus on suoraan Euroopan pankkimaailman aitiopaikalta.
Kuvassa Sauli Niinistö antamassa haastattelua Nopola News nettiradioon Suomenselkämessuilla.

Sauli Niinistö :

EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa arvostellaan usein ja syystäkin. Se on byrokraattista eikä ota huomioon Euroopan maatalouden äärialueiden tarpeita.

Aikaisemmin maatalous oli tiukasti valtion holhouksessa. Maanostoon tarvittiin valtion lupa. Sikalan laajentamiseen piti hakea lupaa, jota ei ylituotannosta johtuen myönnetty. Maidontuotannossa oli sama tilanne. Peltoalasta piti olla parikymmentä prosenttia kesannolla.
Maatalouspolitiikan lähes ainoita tavoitteita olivat ylituotannon vähentäminen ja rakennekehityksen jäädyttäminen. Osaaville ja yrittävillä viljelijöillä ei siis mahdollisuuksia kehittää tilansa toimintaa haluamaansa suuntaa valtiovallan asettamien rajoitusten takia.
Helppoa ei ollut poliittisellakaan rintamalla. Maataloutta pidettiin syyllisenä korkeisiin ruuan hintoihin.

EU:n myötä tilanne muuttui. Maatalouspoliittista tavoitteista EU-aikana on vallinnut laaja konsensus. Keskustelua käydään näiden tavoitteiden toteutumisesta niin kuin demokratiassa kuuluukin käydä. Valtaosa tuotannonrajoituksista on poistunut ja viljelijät ovat saaneet mahdollisuuden kehittää toimintaansa haluamaansa suuntaan. Aikaisemmin suunnan valitsi maataloushallinnon virkakoneisto, mutta nyt valinnan vaikeus on pitkälti maanviljelijällä.  Uskon että jälkimmäisen on parempi ammattilainen näitä valintoja tekemään. 

Osa maanviljelijöistä on valinnut tuotannon tehostamisen tien. On rakennettu sikaloita, kanaloita tai hankittu lisämaata. Tilojen keskikoko on kasvanut voimakkaasti. Esimerkiksi yli 50 hehtaarin tilojen osuus kaikista tiloista on yhdeksässä vuodessa noussut 7 prosentista 17 prosenttiin.  Uskon, että tämä kehitys jatkuu tulevinakin vuosina. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa suuripiirtein nykyistä määrä peruselintarvikkeita ei tuotettaisi Suomessa. Tämän määrän tuottamiseen tarvittava tilamäärä kuitenkin pienenee.

Nykyisenä pankkimiehenä täytynee panna ilolla merkille, että tämä toistaiseksi tapahtunut voimakas rakennekehitys ei ole yksin lainarahalla tapahtunutta, sillä maatalouden kokonaisvelat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana laskeneet 4.8 miljardista 3.5 miljardiin. 

Noin viidennes maaseudun pienyrityksistä on monialaisia maatiloja, joilla maatalouden lisäksi harjoitetaan muuta yritystoimintaa. Maaseudun tuotteille ja palveluille on muodostunut uutta kysyntää, johon on vastattu. Näillä yrittäjillä on tärkeä ja kasvava rooli maaseudun elinvoimaisuuden turvaamisessa. Uusia mahdollisuuksia luovat vaikkapa kuntien palvelujen ulkoistaminen tai kesämökkeilyyn liittyvien vaatimusten kasvaminen. Enää ei mökillä haluta tehdä kaikkea itse, vaan ollaan valmiita hankkimaan ostopalveluita.    

Keskeistä maaseutualueille on myös muiden maaseudun pienyritysten menestyminen. Nämä yritykset työllistävät yli 100 000 henkeä ja niiden liikevaihto on yli 12 miljardia euroa eli noin kolminkertainen verrattuna maatalouden kokonaistuottoon. Maaseutua kehitettäessä on myös tarkasteltava mahdollisuuksia parantaa näiden yritysten toimintaedellytyksiä eikä keskityttävä vain maatalouteen. Verkostoitumista, innovaatioita tai vaikka tuotekehittelyä on tuettava. On ylläpidettävä luottamuksen ilmapiiriä. Se tarkoittaa ensisijaisesti vakaata taloudenpitoa. Samalla on kuitenkin hyvä paaluttaa jatkuva aktiivisen tulonverotuksen keventäminen. Se on ainoita tapoja kannustaa ja palkita, pitää yllä menestymisen nälkää.

Tähän meidän tulee päästä myös maaseudun osalta. Sekä EU:n että Suomen tasolla on etsittävä ratkaisuja, jotka tarjoavat maaseudun yrittäjille selvän perspektiivin. Viimevuosien lyhytaikaiset tukipäätökset sekä useat tukijärjestelmien muutokset ovat luoneet epävarmuuden ilmapiiriä, josta on päästävä eroon.  Tärkeämpää olisi tietää lähivuosien maatalouspolitiikan kokonaisraamit kuin seuraavan vuoden kokonaistuen mahdollinen nousu tai lasku muutamalla miljoonalla eurolla.

Uuden etsimisen halun ja innovatiivisuuden tukeminen on sekin avainkysymyksiä. Keskeistä on saada mukaan paikallinen väestö näihin ohjelmiin aktiivisesti mukaan, sillä maaseudun menestys riippuu
viime kädessä maaseudusta itsestään, sen arvoista ja asenteista. Valtio, keskushallinto tai alueviranomaiset voivat luoda toimintaraameja, mutta niiden ei tule sanella mitä tai miten.